Iltavillien elämää

"Fabio"

2012-02-19T18:12:00.000+02:00

Mikään ei ole varmempaa kuin epävarma näissä hommissa, mutta laitettakoon nyt tässä vaiheessa kuitenkin tänne tämä juttu.

Toivottavasti huhtikuussa Suomeen saapuva maukupoikanen "Fabio" etsii sijoituskotia. Poika tulee yhteistyössä Ausare-kissalan kanssa ja toivottavasti antaa aikanaan osansa Suomen maupopulaation kehittämiseen. Ota yhteyttä, jos kiinnostuit!

Vieraileva tähti

2012-02-18T18:43:00.000+02:00

Niinhän siinä kävi, että Emir muutti tilapäisesti tänne meille asumaan vajaa viikko sitten. Herran miehen elkeet alkavat vähitellen lisääntyä, ja nyt toivomme kovasti, että pääsisimme yrittämään tyttöjen tapaamista mahdollisimman pian. Hyvin ollaan kuitenkin nyt pärjätty, herra on ihanan reippaasti sopeutunut omaan valtakuntaansa ja on kova rakastamaan ihmisiä. Koska kyse on varsin tilapäisestä ratkaisusta, emme ole alkaneet totuttaa sitä muihin kissoihimme, vaan saavat elellä toisistaan erillään. Lisäksi Emir merkkailee silloin tällöin hieman, joten vaurioiden hallinta on helpompaa hieman rajatummassa tilassa.

Rento Reiska - ja pallitkin jo kasvaneet takaisin

Täh?

Ei mene niinku Strömsössä

2012-02-11T19:54:00.000+02:00

Pahoittelemme hiljaiseloa blogissa! Syitä on monia, kuten vaikkapa se, että mieli on ollut kovin matalalla kasvatusasioiden suhteen viime ajat. Kotona elo on letkeän tavanomaista, joten ihmeempiä uutisia ei ole ollut täältäkään kerrottavana.

Nuppu ei tullut tiineeksi Jesterin kanssa käydyiltä treffeiltä, vaan se tuli taas kiimaan tammikuun puolivälissä. Kertaalleen on treffattu Emirin kanssa, ei tulosta. Emir on kyllä selvästi miehistynyt aiemmasta, laihtunut ja alkanut hieman huudella. Lisäksi se nyt jo osaa vähän flirttailla ja jopa kiivetä niskaan könyämään, mutta hommaa ei saada vietyä loppuun asti. Treffeillä on käyty myös Fannin luona, sama tulos.

Kotona Emirin tilanne on hieman tukala, koska sen kotikissakavereista toinen ei oikein enää sulata tyypin miehistä tuoksua ja herrojen on täytynyt hieman mitellä voimiaan. Toivottavasti selviämme vielä muutaman viikon, ja saisimme edes yhden naaraan tiineeksi. Emir on ainoa leikkaamaton kissa meidän "omasta" Kiija-Azi-Cleo -linjasta, joten mikäli se katkeaa, päättyy luultavasti koko kasvatuksemme siihen.

Mutta jotain positiivistakin, tässä linkki uuteen maukissalaan, jossa tulevaisuus näyttää hieman valoisammalta!

Toivomme FI*Ausare nimelle paljon terveitä ja hienoja maukulaisia tulevaisuudessa!

Onnea Tyyne!

2012-01-21T13:35:00.000+02:00

synttäriposeeraus

jokojokojoko!

Nöf nöf!

2012-01-14T20:00:00.000+02:00

Viimeisen viikon ajan allekirjoittanut on ollut suorittamassa eläinlääkäriopintoihin liittyvää sikalaharjoittelujaksoa. Kohtalaisen motivaatiopulan vallitessa olin onnistunut lykkäämään tätä lähes kolmen vuoden ajan, mutta nyt se oli pakko suorittaa. Ei minulla ole mitään sikoja eikä sikaloita vastaan, mutta 12 päivän harjoittelu on aika pitkä aika kuitenkin, aina muka löytyy jotain muuta tekemistä, kuten vaikka töissä käyntiä.

Lopulta ystävien suosiollisella avustuksella sain järjestettyä itselleni paikan todella mukavasta sikalasta. Isäntäpariskunta on ollut hyvin ystävällinen ja avulias ja opastanut kärsivällisesti. Olenkin oppinut paljon suomalaisesta maataloudesta ja tietysti niistä sioista. Varsin mukavia ja älykkäitä eläimiä ovat potsit. Ja pikkuisena tietysti vastustamattoman suloisia. Kirmailu olkikasassa muistuttaa epäilyttävän paljon ehtaa iltavilliä!

Takaisin lähtöruutuun

2012-01-12T15:25:00.000+02:00

Ei tullut helmivauvoja. Valeraskaus kesti kuusi viikkoa.

No, ainoa positiivinen asia, että päästään kokeilemaan taas Emiriä Nupulle, kun implantti nyt lopultakin ilmeisesti on oikeasti hiipumassa ja Nuppu ei siis tullut tiineeksi Jesteriltä.

Politiikkaa

2012-01-08T19:19:00.000+02:00

Edellisen blogin otsikko oli Iltavilliä ja muutakin elämää, joten sallittakoon tähänkin joskus muutakin elämää koskeva postaus. Eläinten hyvinvointi on varmaan meidän kaikkien sydäntä lähinnä, toisilla lähinnä omien karvanaamojen osalta, toisilla laajemmalti tuotantoeläimiä myöten. Säännöllisin väliajoin julkisuudessa nousee esille erilaisia eläinten pahoinvointiin liittyviä uutisia. Milloin on kissapentuja hylätty roskikseen, milloin naudat kuolleet nälkään. Molemmissa taustalla on yleensä eläimistä vastaavan ihmisen pahoinvointi.

Presidentinvaalit lähestyvät. Presidentillä ei ole Suomessa juurikaan sisäpoliittista valtaa enää nykyään, mutta ottamalla kantaa asioihin presidentti voi silti vaikuttaa, olla paljon puhuttu "arvojohtaja".

Eläinten asioista on ehdokkaita haastateltu ainakin Animalian taholta. Vastaukset löytyvät täältä (sivulta pääsee muidenkin ehdokkaiden vastauksiin, paitsi Väyrysen, joka ei "ehtinyt" vastata).

Allekirjoittaneen ehdokkaan kannanotto tuotantoeläinasioihin löytyy puolestaan tästä.

Käytähän sinäkin äänesi vaaleissa! Ennakkoäänestys alkaa 11.1. Äänestää voi missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa, mukaan tarvitaan vain henkilöllisyystodistus. Helppoa kuin heinän teko. Tai paljon helpompaa itse asiassa!

Prinsessa Ilona

2012-01-01T15:14:00.000+02:00

Aito prinsessa tarvitsee kunnon pehmusteet, etteivät mahdolliset herneet kaiherra mieltä ja kehoa.

Vuosianalyysi

2011-12-31T19:02:00.000+02:00

Kulunut vuosi oli meillä Iltavillilässä rauhaisa. Ketään ei tullut, ketään ei lähtenyt. Pentuja ei kotiin toiveista huolimatta syntynyt.

Enna

Tammikuulla Nupun pennut, eli Äffät, lähtivät maailmalle Helsingistä. Kaikki neljä ovat voineet hyvin ja ilostuttaneet perheidensä elämää, viesteistä päätellen, kuten jokaisen kasvattimme toivommekin tekevän. Kesäkuussa syntyivät Lailan pennut, Geet, yhteistyökodissa. Loppu hyvin senkin pentueen kohdalla, ja neidit lähtivät maailmalle syys-lokakuussa.

Omat kissat ovat olleet pääsääntöisesti terveinä Ennan hormonisekoiluja lukuun ottamatta. Ennalla on ollut myös hieman pissavaivoja, jotka nekin liittyivät mitä ilmeisimmin hormoniongelmiin, koska nyt leikkauksen jälkeen ei merkkailua ole enää esiintynyt. Azizan kanssa on kerran asioitu lääkärissä ummetuksen takia, samoin kuin Ennankin, mutta mitään vakavampaa ei onneksi ole sattunut. Kiijan astma oireilee pujoaikaan lievänä, samoin ilmojen kylmetessä syksyllä se on saanut hetkellisesti lääkitystä. Rasvahapot ovat auttaneet ihon kutinaan. Saamme olla kiitollisia, että vakavammilta vaivoilta on vältytty. Myöskään kasvattien osalta ei ole mitään hälyttäviä uutisia kuulunut, hyvä niin.

Kiija ja Allu ulkoilulla

Hiljaiselon syynä on allekirjoittaneen eläinlääkäriopinnot, joiden vuoksi aika on kortilla. Opiskelu, töissä käyminen ja jatkuva suhaaminen Helsingin ja Tampereen väliä vaatii omansa. Kissamäärä kotona ei tällä hetkellä voi kasvaa, joten ainakaan pariin vuoteen ei meillä tule pentuja syntymään. Mutta ehkä vielä jonain päivänä valmistun ja tilanne muuttuu! Onneksi kuitenkin ystävämme Tanjan luona Nuppu ja Fanni voivat hyvin ja jos hyvin käy, syntyy vuoden 2012 aikana kaksi Iltavilliä pentuetta. Ainakin Nupun masu on lupaavasti pyöristymään päin.

Jo ainakin vuoden ajan olemme etsineet uuttaa poikaa maailmalta, ja ehkäpä lopultakin tulevana vuonna sekin löytyy. ;) Kasvatuksesta kiinnostunut sijoituskoti on etsinnässä!

Kuva: Whitney Nickel

Iloitsemme myös siitä, että uusia kiinnostuneita potentiaalisia maukujen henkilökuntia ilmaantuu tasaiseen tahtiin. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää oman epyktiläisensä ensi vuonna!

Kalenterin huumaa

2011-12-21T22:42:00.000+02:00

URK:n näyttelystä meille lähti kaupanpäällisinä mukaan kissojen joulukalenteri. Luukuista löytyy maito- ja minttunappeja, joka luukussa ihan reilu satsi. Kalenteri on pitänyt kuitenkin piilottaa kaappiin, koska herra Minttumestarin mielestä kaikki luukut ois voinut aukoa heti kättelyssä. Maut jäivät tässä huumassa statistin rooliin.

Koiramarssilla

2011-12-19T20:59:00.000+02:00

Sunnuntaina eli siis eilen oli meillä Tyynen kanssa ohjelmassa jo perinteeksi muodostunut (kai se on perinne, jos toinen kerta jo kyseessä) koirien kynttiläkulkue ja joulurauhan julistus. Tapahtumaan järjestää paikallinen kennelpiiri. Valokuvia ei valitettavasti saatu, koska oli niin pimeää ja vähän sateistakin. Ainakin sata koiraa henkilökuntineen ja jonkin verran koiratontakin väkeä oli kokoontunut Hämeenpuiston eteläpäähän klo 18 ja lähti siitä sitten vaeltamaan iloisena kulkueena. Meilläkin oli kynttilälyhty mukana Tyynen kanssa. Saatoin ihastella koirani asiallista käytöstä tuossa sekalaisessa joukkiossa. "Tukka putkella" painettiin eteenpäin kohti Särkänniemeä, eikä annettu muiden paljon häiritä, eikä kaupungin humukaan pelottanut. Näsinkallion päähän päästyämme kuuntelimme joulurauhan julistuksen (rukoukset ois kyllä henkilökunnan mielestä voinut jättää pois tästä), hörppäsimme vähän glögiä ja maistoimme piparit. Kaikki osallistujat saivat myös eläinlääkäriasema Reviirin lahjoittamat lahjapakkaukset, joissa oli ohjeita suuhygienian hoitoon sekä jotain hammastikkuja ja Educ-laatuisia (koulutus?) nappuloita näytepussi.

Lumen puutteesta huolimatta tuo tapahtuma oli jälleen mukava kokemus ja siitä tulee hyvälle mielelle! Tyynelläkin vaikutti olevan ihan kivaa.

Joulukuvaus

2011-12-13T20:13:00.000+02:00

Neljäs kerta toden sanoo?

2011-12-07T21:04:00.000+02:00

Nupun astuttamista on mietitty ja yritetty Emirin kanssa moneen otteeseen, viimeksi kuluneena viikonloppuna. Mutta ei, Emirin implantin vaikutus vain kestää ja kestää. Yhtenä vaihtoehtona oli viedä Nuppu Belgiaan sikäläisen kollin pakeille, mutta sekin sitten lykkääntyi lähinnä siksi, että Suomen Kissaliitossa ei rotujen geenipooleilla tai muutoin järkevällä kasvatuksella tunnu olevan paljonkaan sijaa, ja asiat on tehty erittäin vaikeiksi silloin, jos kolli ei ole FIFé rekisterissä, että meillä ei ollut enää mahdollisuutta odottaa kuukausitolkulla paperisodan valmistumista. Nuppu on nyt sitten ollut treffeillä Jesterin kanssa, ja kuulo- ja näköhavaintojen mukaan varsin onnistuneesti. Muutaman viikon päästä näemme sitten varmuudella, tuottiko homma tulosta. Jos tuotti, maukulapsia on tulossa maailmaan helmikuussa viikolla 6.

Aalspotz Royal Jester

Voihan Itella!

2011-11-30T21:21:00.000+02:00

Joo-o. 10.12. piti Fannin ja Emirin osallistua URKin näyttelyyn Tikkurilassa. Tänään kopsahti vahvistuskirje - Emirille. Yhteydenotto näyttelysihteeriin paljasti, että Fannin ilmoittautumislomaketta ei löydy heiltä. Eivät myöskään kuulemma pysty enää ottamaan kissaa mukaan. Tilitiedot paljastavat, että olen maksanut ilmoittautumismaksun 13.10. ja samoin koneelle tallentamani Fannin näyttelyilmoittautumislomake on täytetty samana päivänä tähän näyttelyyn. Ei auta, ulkona ollaan.

Etten sanois, että hiukkasen ottaa kupoliin tällä hetkellä nämä FIFé touhut niin näyttelyiden kuin kasvattelunkin osalta. Esimerkiksi CFA näyttelyihinhän ilmoittaudutaan sähköisesti, sitten saadaan vahvistus ja maksuohjeet ja sitten maksetaan. Kissaliiton näyttelyissä sen sijaan ei tule mitään vahvistusta ilmoituksen perille menosta, ennen kuin sitten reilu viikko ennen näyttelyä, jolloin on liian myöhäistä enää korjata tällaisia virheitä.

Turha Turku

2011-11-28T22:17:00.000+02:00

Alkusyksystä Emirin henkilökunnan käytyjen keskustelujen jälkeen muotoutui suunnitelmaksi näyttelyttää poikaa muutaman kerran vielä tämän vuoden puolella, josko saataisiin loput sertit kasaan mahdollisimman pian. Vähitellen implantin jälkeen heräilevä hormonitoiminta voi jossain vaiheessa tehdä stopin näyttelyille ja toisaalta myöskin pallukoiden poisto voi tulla ajankohtaiseksi piankin, jos poika ottaa ruiskumestari-isästään mallia. Niinpä, koska Emirin henkilökunta ei päässyt, allekirjoittanut lähti pojan kanssa piipahtamaan Turussa eilen. Herätys viiden jälkeen ja matkaan klo 5.45. Normaalia näyttelymeininkiä, jota en itse asiassa ollut kovinkaan paljon kaivannut! Koko viikon vaivannut flunssan poikanen pienellä lämmöllä varustettuna ei nostanut tunnelmaa.

Matka umpipimeässä, vesisateessa ja sumussa kesti hieman tavanomaista kauemmin, mutta ehdimme perille ajoissa. Emir pistettiin meidän sturdiin, joka oli sille vieras, eikä siellä ollut yhtään mukavaa olla. Piti temmeltää ja kuopsuttaa ties kuinka. Poistumislupia en ole juurikaan kymmenvuotisen näyttelyharrastukseni aikana anonut, mutta tällä kertaa sen tein oman voinnin ollessa varsin kehno. Arvosteluun pääsimme suhteellisen hyvässä vaiheessa jo reilusti ennen puolta päivää. Tuomarina meillä oli ruotsalainen Helene Lis-Glader, joka osoitti heti totaalisen tietämättömyytensä: "Haamukuvioita ei kovin paljon näy, se on hyvä!" Sen verran oltiin kärryllä, että Emirin kuonon pinch ja karhea turkki herättivät kommentteja, kuten aiheellista olikin. Mutta sitten kaiken huippuna yksi syy sertin eväämiseen olivat näkyvillä olevan kulmahampaat! Monellako mustalla kissalla ne ei näy? No, turhaakin turhempi reissu siis se. Kissa autoon ja odottamaan seteliä, koska arvelin, että EX1 tuloksella saisi kuitenkin rahanarvoisen leiman ruusukepassiin. Toista tuntia odotettuani setelin sain, mutta leimaapa ei saanutkaan, kivan nauhan toki olisi saanut.

Kotimatka sujui vesisateessa kohtalaisen hyvin, olihan sentään valoisaa. Emir on ilmoitettu URKin näyttelyyn lauantaille ja sunnuntaille, toivotaan parempaa onnea silloin!

Ninnin debyytti

2011-11-24T22:49:00.000+02:00

G-pentueen Ninni osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä viime viikonloppuna ja hienosti meni! Hyvien arvostelujen lisäksi Ninni valittiin tuomarinsa parhaaksi pennuksi ja kävi siis vielä paneelissakin esiintymässä. Onnittelut omistajalle!

Ninni oli osunut myös Heikki Siltalan linssin eteen.

Kuva: Heikki Siltala

Fanni kaunokainen

2011-11-15T22:10:00.000+02:00

Kuva: Jussi Pakkanen

Suunnitelmia, suunnitelmia

2011-11-08T19:01:00.000+02:00

Hiljaiselo blogissa ei johtuisi siitä, etteikö mitään tapahtuisi, vaan siitä ettei tapahtumista ehditä raportoimaan! No, ei nyt ihan niinkään, mutta sentään jotain uutisia:

- Nuppu astutetaan parin viikon sisällä, sulho riippuu siitä, alkaisiko Emirin implantti jo lopultakin hiipua riittävästi. Jos alkaa niin Emir on sulho. Jos ei ala, niin sitten joko sulho A tai B, näistä lisää sitten kun on ajankohtaista. Pennuista toivomme voivamme sijoittaa naaraspennun ja mahdollisesti myös uroksen, joten kasvatuksesta kiinnostuneiden kannattaa ilmiantaa itsensä hyvissä ajoin. :)

- Onnittelemme FI*Ausare kissalaa ensimmäisestä egyptinmausta! Toivottavasti jatkossa jonkinlaista kasvatusyhteistyötä voidaan saada aikaan. Tännehän piti mennä G-pentueesta yhden tytön kasvatukseen, mutta toisin kävi. Onneksi heille löytyi uusi pentu Ranskasta. :)

- Emiriä voi ihmetellä näyttelyissä Eryssä reilun viikon päästä la ja su, sitten viikkoa myöhemmin Turussa sunnuntaina ja joulukuun 10. URK:n näyttelyssä ja mahdollisesti vielä myös 11.12. mikäli sertejä ei joka kerta saada.

Sokerina pohjalla: etsimme yhteistyöhaluista ja -kykyistä sijoituskotia hopeatäplikkäälle egyptinmaupojalle, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Poika on nyt 8-viikkoinen ja tulossa toivottavasti Suomeen siis ensi vuoden alkupuolella. Vielä ei tietenkään mikään ole varmaa, monta mutkaa on matkassa ennen kuin pentu on täällä, mutta toivossa on hyvä elää. Löytyisikö sinun sydämestäsi tilaa tälle nassikalle?

Kuva: Julie Carrier

Geet maailmalla

2011-10-23T22:11:00.000+03:00

Viikot vierivät vikkelästi ja on aika tehdä lopultakin G-pentueen yhteenveto. Kolmikosta Ninni (Iltavilli Galila Goldina) muutti jo syyskuussa omaan kotiinsa Helsinkiin. Ninni otti tuttuun Iltavillien tyyliin kotinsa heti haltuunsa ja nykyään kuulemma häntä kutsutaan myös "hurrikaaniksi", sen verran on vauhtia töppösissä. Ninni on ilmoitettu myös näyttelyyn Helsinkiin lauantaina 19.11. Toivotaan, että siitä tulee mukava päivä kissalle ja omistajalle, ja saamme jatkossakin ihailla kaunista Ninniä julkisestikin!

Mimmi muutti hieman Ninnin jälkeen Lappeenrantaan omaan kotiinsa ja hänen nimekseen tuli Tesla (Iltavilli Gamila Ghada). Tesla on kolmikon elegantein ja ehkäpä kaikkein energisin tapaus.

Lillille tehtiin sydämen ultraäänitutkimus Lahdessa lokakuun alussa. Ammattitaitoisesti pienikin pentu saatiin ultrattua Seppo Lambergin toimesta, ja syy Lillin sydämestä kuultuun sivuääneenkin selvisi. Sydämen kammioiden väliseinässä oli pieni aukko, josta veri virtaa hieman eri tavalla kuin sen pitäisi. Onneksi aukko oli kuitenkin pieni eikä sydämen toiminnassa ollut mitään vikaa. Kyseessä on yleisimpiä, ellei yleisin, kissoilla tavattava synnynnäinen sydänvika. Sen syytä ei tarkkaan tiedetä, mutta koska kuitenkin näinkin vakavasta asiasta on kyse, teimme päätöksen, että näistä kolmesta ei kukaan jatka sukuaan. Lillin tapauksessa tilannetta seurataan ja toivotaan, että reikä menee umpeen ajan myötä. Lilli saa elää normaalia elämää.

Loppujen lopuksi kaikki kävi niin hyvin kuin vain tässä tilanteessa voi käydä. Vika olisi voinut olla paljon pahempi. Lisäksi vielä kävi niin onnellisesti, että Lillistä tuli Giselle (Iltavilli Ghaliya Gharam) ja hän muutti Teslan kaveriksi Lappeenrantaan, mikä on varmasti molemmille tytöille mieluinen ratkaisu, ja myöskin omistaja tuntuu olevan sitä mieltä, että kaksi villikkoa on helpompi kuin yksi!

Kuva: Fox Marttinen

Myöhästyneet onnittelut Äffille!

2011-10-20T15:07:00.000+03:00

Muutama päivä sitten F-pentueemme täytti vuoden! Niin se aika kiitää. Eihän siitä ole kuin hetki, kun ajoin kamalassa räntä/lumisateessa Helsinkiin Nupun pentuja synnyttämään. Nupun ja Fannin blogissa onkin muisteltu tuota tapahtumarikasta yötä hieman tarkemmin.

Paljon onnea siis Fanni, Jugu, Ale ja Bubu! Ale ja Bubu lähettivätkin meille synttäribileistä kuvia. Kyllä on pojat komeita!

Juhla-ateria

Ale

Bubu

Hankintoja, osa 1

2011-10-12T22:42:00.000+03:00

Jo Pirokin näyttelystä tarttui mukaan matot vessojen edustalle estämään hiekan kulkeutumista. Kohtuullisen hyvin ne toimivatkin, vaikka eivät tietenkään kaikkea leviämistä estä. Varsinkin kun Lillillä on tapana tulla ulos laarista hyppäämällä mahdollisimman kauas.

Istuallaan on sinun nukkumasi

2011-10-08T20:06:00.000+03:00

Se on kyllä jännä, että kissojen pitää päästä aina siihen yhteen ja samaan paikkaan nukkumaan. Siihen, missä jo joku muu on. Azille ei riittänyt tilaa tyynyllä eikä pesässä, istuallaan piti nukkua pää tyynyn reunalle painettuan.

Tuumaustauko

2011-10-02T23:49:00.000+03:00

Kuluneen vuoden aikana ei meillä kasvatussuunnitelmissa ole oikein mikään mennyt putkeen. Enna ei ole ollut kiimassa ja jos on ollutkin, niin ei ole antanut kollien astua. 9kk tauon jälkeen se tuli kiimaan nyt alkusyksystä. Haimme Bubun (Nupun ja Upin poika, ikää 10kk tuolloin) meille, ja se osoittikin innokkuutta Ennaa kohtaan, mutta Enna pysyi tiukkana. Bubu turhautui ja alkoi merkkailla kamalasti tuhoten vuorokaudessa pari sohvaa, hieman seiniä yms...myös Enna merkkaili, mutta astumiseen asti ei päästy. Pikaisen tilannearvion jälkeen Bubu vietiin kastraation kautta takaisin kotiinsa, koska ei haluttu sen jatkavan enää kotonaan samaa touhua. Kiitos Villelle ja Tuulille joustavuudesta ja avusta!

Bubun kanssa lähietäisyydelle päästiin vain pariskunnan yhteisen intohimon, ruoan, siivittämänä

Bubun lähdettyä Ennan kiima jatkui ja saimme lainaan Tampereella asuvan Eemeli-pojan. Vuokrasin hotellihuoneen pariskuntaa varten, josko Enna olisi suopeampi vieraalla maaperällä. Ei ollut. Eemelille oli leikkausaika varattu seuraavalle viikolle, joten se oli ainoa yritys tätä yhdistelmää. Ennan kiima meni ohi, alkaakseen vain viikkoa myöhemmin taas uudelleen. Nyt odotimme, että kiima on kunnolla päällä ja sitten Enna vietiin Lohjalle, jossa asuu tällä hetkellä ainoa Suomessa asuva pallillinen maupoika Jester. Mutta ei lämmennyt Enna Jesterillekään ja niin tulimme kotiin apein mielin. Tunti kotona oltuamme kiima oli taas päällä. Vain Allu kelpaa Ennalle. Ennan jatkaessa epämääräistä levotonta oloa, huutelua ja lievää merkkailua varsinaisen kiiman jälkeenkin, annoin lopulta periksi ja vein Ennan steriloitavaksi torstaina. Kohtu oli paksuuntunut, epänormaaliksi muuttunut jo.

Jester olisi ollut komea vävypoika

Näin ollen meillä ei ole kotona yhtään leikkaamatonta kissaa (Lilliä ei lasketa, koska se ei ole kasvatukseen tarkoitettu), eikä tule pitkään aikaan olemaankaan. Mikäli lähimmän parin vuoden aikana Iltavillejä syntyy, ne syntyvät sijoituskodissa, ensisijaisesti siis Nupun ja Fannin kotona Helsingissä/Pohjois-Karjalassa.

Myöskään yhtään näyttelykissaa ei meillä enää ole kotona, sillä Kiija on päästetty eläkkeelle niistä hommista. Se ei näyttelyissä viihdy, joten ei ole järkeä kiusata mamuskelia enää tällä asialla. Keskitytään nyt sitten vain kotona puuhasteluun ja rapsutteluun, siitähän kissat eniten tykkäävätkin, nämä muut puuhat ovat enemmän ihmisten kotkotuksia.

Elossa ollaan

2011-09-27T21:48:00.000+03:00

Viimeinen reilu viikko on ollut niin kovaa kiirettä, että bloggaaminen on jäänyt väliin. Mutta elossa ollaan!

Pikkutytöt Ninni ja Mimmi steriloitiin viikko sitten maanantaina, leikkaus sujui sinällään hyvin, mutta pahaksi onneksi ihon liimaus petti ja varsinkin Mimmin haava aukesi sen verran, että se joutui antibioottikuurille. Perjantaina otin Mimmin tilapäishoitoon meille ja muutaman päivän päästä se on valmis muuttamaan lopultakin omaan kotiinsa. Harmillinen juttu, mutta ei ole menoa haitannut! Mimmi on ehkä kaikkein taitavin kiipeilijä, mitä ikinä olen pennuissa tavannut. On myöskin selvästi vilkkaampi ja jaksaa riehua pitempään kuin Lilli. Ninni muutti reippaana omaan kotiinsa viime perjantaina ja on sopeutunut mukavasti. Kuulemma omistajat eivät enää ihmettele, miksi nimessä on "villi"...

Lilli on vahvistunut ja kasvanut kovasti, ruoka maistuu hyvin. Lilli on ihan ehdoton sylikissa, äärimmäisen hurmaava pieni kissatyttö. Toivotaan, että Lillille löytyy oma koti, jossa se saisi olla oman ihmisensä sylissä niin paljon kuin haluaa! Ensi maanantaina menemme Lillin kanssa sydäntutkimukseen ja sitten tiedetään enemmän Lillin tulevaisuudesta.

Ennalle pentujen tulo on ollut kova paikka, eikä se suvaitse niitä oikein vieläkään. Lillin kanssa meni jo kohtalaisesti, mutta Mimmin tulo siihen lisäksi pisti Ennan hermot turhan tiukalle. Onneksi meillä on kuitenkin tilaa, ja jokaiselle riittää omaa rauhaa.

Lauantaina jouduimme viemään Azizan päivystykseen, kun se meni äkkiä liikkumattomaksi, ei syönyt ja oli kivuliaan ja apaattisen oloinen. Mitään erityistä vikaa ei löytynyt ja palvelu oli jokseenkin kehnoa. Omien selvittelyjen, lukemisten ja pohdintojen jälkeen Azizalle aloitettiin kalium-lisä (arvo oli hieman matala) ja vointi onkin nyt kohentunut. Myös ummetusta oli ja se on nyt helpottanut. Menemme jonkin ajan päästä omalle eläinlääkärille kontrolliin tässä asiassa.

Siskokset. Mimmi katsoo kameraan, Lilli ottaa lepoa.

Kengurun poikanen ja bodyguard

2011-09-17T14:15:00.000+03:00

Lilli on sylikissa ja välillä mamin kengurun poikanenkin

Lillillä on oma henkivartija

Lilli Urhea

2011-09-12T09:39:00.000+03:00

Kun päätimme, että Lilliä emme voi luovuttaa ennen kuin sen sydämen tilanne on selvitetty, piti samalla päättää, että Lilli muuttaa meille Iltavillilään siksi aikaa, että saadaan ennuste selväksi. Viime perjantaiksi oli sitten sovittu Lillin muuttopäivä, koska se sopi parhaiten aikatauluihimme ja Lilli on pentueen oma-aloitteisin, joten se pystyi jo hyvinkin 13 viikon iässä muuttamaan.

Kotimatka sujui pienen protestoinnin siivittämänä. Lilli on osoittautunut vielä reippaammaksi kuin odotimmekaan. Aluksi tietysti isot kissat hieman pelottivat, ja vieläkin varsinkin Allulle pitää vähän sähistä, ja pelottavinta on ollut Tyyne Koiranen, mutta ei siitäkään enää pahemmin tarvitse välittää. Lilli uskaltaa jo liikkua yksin koko talossa ja oppi heti käyttämään jopa tarhan oviluukkua, koska tarha piti myös käydä katsastamassa, vaikka se aika jännä olikin!

Kiija otti Lillin heti suojatikseen, samoin Onnin on nähty pesevän Lilliä jo. Tummat tytöt sen sijaan odotetusti suhtautuvat tulokkaaseen hieman nihkeämmin.

Minä Tarzan!

2011-09-07T20:41:00.002+03:00

Kotikisat

2011-09-04T22:12:00.000+03:00

Tänä viikonloppuna oli ohjelmistossamme perinteinen Pirkanmaan rotukissayhdistyksen syysnäyttely. Pirokin näyttelyt ovat muodostuneet jo tavaksi, sillä tokihan on kiva, että ei tarvitse aamulla kukonlaulun aikaan nousta ajamaan jonnekin kauas, ja kun lisäksi Pirokin näyttelyt ovat erittäin hyvin järjestettyjä ja useimmiten yhdessä Suomen parhaista näyttelypaikoista, niin miksipä emme osallistuisi. Tällä hetkellä näyttelyissä käyvä kissajoukkomme vain on harmillisen pieni, eikä Fanni edes ehtinyt muilta kiireiltään lähteä paikan päälle, joten paikalla olivat Kiija ja Emir sekä kasvateista henkilökuntineen paikalle Helsingistä saapunut Eppu, joka oli valmistunut pari viikkoa aiemmin SP titteliin Tallinnassa. Kyseessä kun oli ensimmäinen ylimmän tittelin saanut Iltavilli, järjestimme paikalle pientä naposteltavaa ja kuohujuomaakin.

Näytelmäpäivä lauantaina sujuikin varsin mukavissa merkeissä, moni poikkesi sankaria juhlimaan. Sankari itse otti homman varsin rennosti, tuttuun tyyliin.

Aamupäivällä kävimme Kiijan ja Emirin kanssa myös rotuesittelyssä esittäytymässä. Allekirjoittaneen mielestä kun näyttelyjen tarkoitus on myös esitellä kissoja yleisölle ja myös kasvattajalle nämä ovat hyviä tilaisuuksia tuoda rotua esiin, joten pyrimme aina osallistumaan, mikäli tällaisia järjestetään. Lauantaina kuulijoita oli vain muutama, mutta sunnuntaina enemmän.

Tuomarina Kiijalla oli lauantaina ruotsalaistäti Elisabeth Raab-Alvarson, jolla olikin mielenkiintoinen tyyli käskeä kaikki kissat ensin tuomarihäkkeihin odottamaan vuoroaan ja siitä sitten joko assari tai hän itse otti kissan pöydälle ja vasta siinä vaiheessa omistaja sai tulla mukaan. Tuomari oli aika vaitonainen, ja oikeastaan ainoa kommentti oli heti alussa: fantastic condition! Eipä ollut edes kampaa Kiijalle vilautettu... Serti tuli ja myöhemmin päivällä kutsu myös TP-valintoihin, josta vähitellen tiputettiin muita pois, kunnes jäljellä oli vain britti ja Kiija ja todella pitkään "Rabban" valintaa pohti, ja päätyi sitten lopulta brittiin. Emir sai sertinsä Charles Spijkerilta ja Eppu kunniamaininnan. Molemmat pojat pyydettiin myös TP-valintoihin, joita allekirjoittanut ei ehtinyt katsomaan, mutta hämmästys oli kohtalainen, kun Epun henkilökunta lampsi pois paikalta TP-lappua heilutellen! Spijker tykkäsi siis todella paljon Epun rakenteesta ja varsinkin lihaksikkaasta kropasta, vaikka väri onkin huono, eli haamukuviot eivät näy. Näin kasvattajan silmissä hopeatäplikkäänä Eppu olisikin melkoinen ässä noissa geimeissä, mutta savujen kanssa tilanne on toinen. Epun henkilökunnan pitämässä blogissa on myös selostusta päivän tapahtumista.

Lauantaina tuli myös hieman jumpattua, kun eräs paikalla ollut firma oli pistänyt Simplicity kissanhiekat todella hyvään tarjoukseen. Normaalisti noin 18 euroa maksava 15 kilon säkki maksoi nyt vain kympin! Allekirjoittanut investoi siis 150 kiloon hiekkaan ja raahasi ne omin lihasvoimin autolle, joka ei ihan lähellä hallia ollut. Kotona vielä säkit varastoon ja tänään aamulla selkälihakset ilmoittivatkin olemassaolostaan. Enemmänkin noin hyvällä hinnalla olisi voinut hiekkaa ostaa, mutta kantokyky ei kestänyt enempää.

Sunnuntaina Kiijalla oli vuorostaan Spijker, joka tykkäsikin mammasta yllättävän paljon. Serti tuli ja TP-valintaan kutsu, jonka tiesin turhaksi, koska vastassa oli muun muassa suunnilleen kaiken mahdollisen voittanut burma. Neljästä kastraattinaaraasta Kiija kuitenkin sijoitettiin toiseksi, burman mennessä paneeliin ja lopulta voittaessa senkin. Emirkin sai sertinsä ja kävi myös TP-valinnassa, mutta voiton vei aby. Taisi olla muuten sillä abyllakin Suprelorin nahan alla, koska senkään vertaa pallinrusinoita ei näkynyt kuin Emirillä! Eppu ei enää ollutkaan sunnuntaina paikalla ja allekirjoittaneen päivä kului hieman koulujuttuja lueskellen ja loput rahat ruokaostoksiin tuhlaten.

Mukava viikonloppu taas kerran Pirokissa, keväällä jälleen sinne. Alustavan suunnitelman mukaan, jos toiveita saa esittää, Kiija voisi eläköityä ensi kevään kotinäyttelyssä SP:nä ja ainakin kerran myös veteraaniluokkaan osallistuneena. Mutta siihen on vielä aikaa! Epun juhlien rääppiäisiä vietettiin kotiporukan voimin, muffinsseja jäi yli vaikka kuinka!

Synttärisankari

2011-09-01T22:05:00.000+03:00

Onnea rakas Allu!

2.9.2011 mittarissa 11 vuotta!

Whiskas MMM

2011-08-30T19:20:00.000+03:00

Suuri osa meillä syötävistä ruoista tilataan Saksan maalta, mutta onneksi myös lähempää löytyy käypää sapuskaa. Monikaan marketeissa myytävä ruoka ei täytä allekirjoittaneen kriteerejä kissojen ravinnoksi, mutta joukkoon mahtuu yksi poikkeus, jota meilläkin popsitaan aika usein.

Whiskasin MMM -sarjan ruoat ovat täyttä tavaraa, ei kasviksia joukossa ja mineraalit kohdallaan. Peruswhiskaseja ei tueta, mutta tämä on poikkeus. Kalaruoat haisevat niin pahalle, että niitä syödään aika harvoin, mutta liharuokia hamstrataan aina ajoittain.

Tänään käytiin tyhjentämässä Tokmannin hyllyt.

No niin, eikö maistettais jo?!?

Lihasarjassa on neljää eri makua: nauta, lammas, siipikarja ja kana.

Pussit lajittelen makujen mukaan kolmen pussin satseihin, kolme on sopiva kerta-annos viidelle aikuiselle kissalle.

Suosittelemme!

11 viikkoa

2011-08-28T20:12:00.000+03:00

Pennut ovat kasvaneet ja kaunistuneet edelleen. Kävin tänään niitä katsomassa, mutta valitettavasti kaikilla oli nukkuaika käsillä, eikä kuvien ottaminen oikein onnistunut. Vajaan viikon päästä täyttyy Kissaliiton asettama luovutusiän minimi, 12 viikkoa, mutta vielä tuolloin eivät pennut lähde uusiin koteihinsa. Toiselle rokotukselle mennään parin-kolmen viikon kuluttua ja Ninni ja Mimmi steriloidaan. Sen jälkeen ne lähtevät koteihinsa, Mimmi Lappeenrantaan ja Ninni Helsinkiin. Lilli jää meille muutamaksi viikoksi ainakin. Viime viikon eläinlääkärintarkastuksessa siltä löytyi sydämestä sivuääni, minkä vuoksi emme voi sitä luovuttaa uuteen kotiin ennen kuin on saatu selvitettyä, mistä on tarkemmin ottaen kyse. Lahdesta varaamme ajan sydänspesialisti Seppo Lambergilta lähiviikoille. Toistaiseksi puhelinkonsultaation perusteella hän oli sitä mieltä, että muutama viikko kannattaa odottaa, josko vika korjaantuisi itsestään. Kuulemma usein käy niin. Lilli voi ihan hyvin, eikä siitä päälle päin arvaisi, että jotain vikaa on sydämessä, joten tuskin vika on kovinkaan iso. Sen näemme myöhemmin. Ottaen huomioon, että pentueen kaksi poikapentua eivät olleet elinkelpoisia ja nyt Lilliltä löytyi tällainen vika, eivät Mimmi ja Ninni täytä enää kriteerejämme kasvatuskissoiksi, joten valitettavasti Ninnin varaus peruttiin ja se menee kotiin, jonne Lillin piti mennä. Todella ikävä tilanne ja pettymyksiä monelle osapuolelle. Toivotaan kuitenkin, että Lilli voisi elää hyvän elämän.

Vasemmalta Lilli, Ninni ja Mimmi

Lilli vasemmalla

Kaunis mamma vartioi yhä lapsiaan

Siskokset unilla

Onnea Eppu ja Sari!

2011-08-21T12:14:00.000+03:00

Tänään 21.8.2011 Tallinnassa ensimmäinen kasvattamamme kissa sai korkeimman tittelin, jonka FIFé näyttelyissä voi saada. Iltavillit onnittelevat lämpimästi Eppua ja omistajaansa Saria! Syötävää ja juotavaa tarjolla Pirokin näyttelyssä lauantaina 3.9. Tervetuloa moikkaamaan juhlakalua!

Supreme Premier Iltavilli Ebi Ehteshaam

Kuva: Heikki Siltala

Huolestuttaa

2011-08-19T21:57:00.000+03:00

Pientä mauta huolestuttaa

Häkkiin suljettuna ja vieraaseen paikkaan kuljetettuna trio oli hieman hämmentynyttä porukkaa. Mutta reippaasti kaikki sujui ja matkat menivät hyvin. Ekoilla rokotuksilla siis käytiin.

Kerjäläisten valtakunta

2011-08-12T22:58:00.000+03:00

Marimekon Iltavilli

2011-08-08T18:10:00.000+03:00

Marimekolla on Iltavilli -kuosi. Löytyy kassia, tyynynpäällistä, kulhoa, mukia ja lautasta. Jotenkin ei vain tuo lehmäteema istu tähän nimeen...

8 viikkoa

2011-08-07T18:36:00.001+03:00

Pennut ovat kasvaneet kohisten ja alkavat olla kilon painoisia. Ruoka maistuu hyvin ja purkkiruokien lisäksi on maisteltu erilaisia lihoja, seitiä ja katkarapujakin. Vessassa osataan käydä taitavasti, vaikka hiekkalaatikko olisi toisessa huoneessakin. Vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita riittää: mitä korkeammalle pääsee kiipeämään, sen polleampi meininki!

Lilli on sylikissa

Lillissä on meidän kantauroksemme Manun näköä

Sylistä toiseen...

Lilli tietää miten päin kannattaa olla, jos ihmisiä haluaa hurmata!

Lilli söpöilee

Ninni

Ninni sivusta

Lilli sivusta

Mimmi on kolmikon villein ja energisin

Mimmi

Mimmiä huolestuttaa

Ninnillä on aika lupaava profiili

Ninni pääsee ehkä aikanaan jatkamaan sukuaan

Ninnin tyypissä on kutakuinkin kaikki kohdallaan

Ninniä nähdään ehkä Keskisin näyttelyssä lokakuussa

"Ikinä en mitään pahaa tee, olen vain pieni kissanpentu"

Täplät on kaikilla hyvät

Poseerausyritys nro 1

Poseerausyritys nro 2

Mamma vahtii

Kaikki pennut on varattu omiin koteihinsa. Näillä näkymin Lilli ja Ninni muuttavat Helsinkiin ja Mimmi Lappeenrantaan.

7 viikkoa

2011-07-29T23:35:00.000+03:00

Aika kiitää ja kiirettä piisaa. Tässä kuitenkin pentukuvia 7-viikkoisista mukuloista!

Ja jotta totuus ei unohtuisi...

5 viikkoa elämäniloa!

2011-07-17T22:38:00.000+03:00

Pennut ovat kehittyneet hurjasti viimeisen viikon aikana. Kiinteitä syödään ja tuotoksetkin osuvat jo pääasiassa laatikkoihin. Tänään oli vuorossa toisen pennun henkilökunnan valitsemistilaisuus. Tilaisuus eteni niin vauhdikkaissa merkeissä, että kuvia voitiin ottaa vasta jälkikäteen, kun uni oli vallannut riehakkaat pentuset.

Uupunut kaksikko. Oikealla Lilli, joka kelpuutti tämän päivän ehdokkaat henkilökunnakseen.

Lailan esikoistytär on äitinsä silmäterä, viimeisenä tissillä roikkunut. Näillä näkymin todennäköisin sukunsa jatkaja, pääkaupunkiseudulle hänenkin tiensä ilmeisesti vie.

Geet 4 viikkoa!

2011-07-10T19:42:00.000+03:00

Geet täyttivät neljä viikkoa toissapäivänä. Viimeisen viikon aikana ne ovat kehittyneet aivan hurjasti ja meno alkaa olla sen mukaista! Nuo edelleenkin kämmeneen sopivat pallerot juoksevat, taistelevat toisiaan ja vaikkapa maton hapsuja vastaan, kiipeilevät kiipeilypuussa ja jopa roikkuvat jo verhoissa. Ehtaa maukupentumeininkiä siis! He ovat myöskin kiinnostuneita ihmisistä ja todella reippaita. Tänään oli vuorossa ensimmäisen pennun henkilökunnan valitseminen ja ehdokkaita tutkittiinkin tarkasti, sen mitä nyt muulta tohinalta ehdittiin.

Antennit pystyyn ja menoksi!

Mimmi poseeraa

Mimmillä on asiaa

Ninni

Pennut ovat kasvaneet hienosti emon maidolla, mikä alkaa näkyä Lailan hoikistuneessa olemuksessa. Viime päivät painot ovat nousseet vähän vähemmän ja kovasti pitää kaikkea maistella.

Joten oli aikaa alkaa tarjota mukuloille hieman vahvempaa evästä. Valitettavasti yleensä ensimmäisenä ruokana käyttämämme broilerin jauheliha oli lopussa kaikista kaupoista, joten jouduimme tyytymään teolliseen murkinaan. Isoin pennuista ei sitä huolinut, mutta maistatuksen jälkeen Lilli ja Ninni popsivat sitä yllättävän paljon ensimmäiseksi ateriaksi, joukkoon oli lisätty vielä emonmaidon korviketta.

On eräänlainen "onni", että nämä pennut eivät ole täällä meillä kotona, koska olisi erittäin todennäköistä, että allekirjoittaneelle kävisi vanhanaikaisesti eli tapahtuisi ns "Onnit". Lillissä on vaan sitä jotakin, mikä vetoaa minuun. Se kiipeää syliin ja tapittaa suoraan silmiin ja sydämeen.

Asiaa tuntemattomille valaistakoon, että meidän kotoa löytyvä Onni-poika on juuri tällaisen tilanteen seurauksena täällä meillä kotipoikakonsulttina. Sitä ei vaan voinut myydä pois.

Kodin etsintää

2011-07-05T18:55:00.000+03:00

Etsimme kotia 2-vuotiaalle kastroidulle pronssitäplikkäälle egyptinmaupojallemme Mikolle. :-(

Valitettavasti yhteiselo kaverikissan kanssa nykyisessä kodissa on käynyt vaikeaksi. Ensiapuna yritimme jopa Mikon kastrointia, mutta tilanne ei ole parantunut. Mikolla ei vaikuta mitään ongelmaa itsellään olevan, mutta kaveri ei häntä enää sulata. Tämän kuluneen reilun puolen vuoden aikana Mikko on kesyyntynyt kohtalaisen mukavasti, tulee oman ihmisensä syliin kehräämään ja tykkää kovasti huomiosta ja rapsuttelusta. Ruoka maistuu monipuolisesti. Mikko tarvitsisi kodin, jossa se saisi olla ainoa kissa. Kodissa olisi rauhallista, ei pieniä lapsia. Uudella omistajalla olisi hyvä olla aiempaa kokemusta kissoista. Jos voisit tarjota Mikolle hyvän kodin, tai tiedät jonkun, joka voisi, otahan yhteyttä vaikkapa sähköpostilla (ilman alaviivoja).

3-viikkoiset tapittajat

2011-06-30T23:12:00.000+03:00

Allekirjoittanut on ollut kovin kiireinen viime päivinä, niin nytkin, joten tarinointi jää vähäiseksi. Mutta pennut voivat hyvin ja ovat todella reippaita ja rohkeita ja jo kiinnostuneita ihmisistä. Kuvia tältä päivältä tässä.

Kuvakulma hämää: ipanat eivät todellakaan ole näin isoja Lailaan verrattuna!

Mimmi

Ninni

Lilli <3

Vilma-täti vartioi pentuja omasta puustaan vielä vähän varoen

Valitettavasti allekirjoittanut ei ole aivan varman kaikkien pentujen tunnistamisesta kuvien perusteella, mutta söpöjä ne ovat kaikki! :)

Juhlapäivä

2011-06-25T10:18:00.000+03:00

Juhannusyönä viisi vuotta sitten syntyi ensimmäinen maukulainen Suomen kamaralla.

Hyvää syntymäpäivää rakas Aziza!

Azi lähettää terveisiä exälleen Simballe, tyttärilleen Cleolle ja Cassiopeialle ja pojalleen Sepolle sekä lapsenlapsilleen Epulle, Emille, Nelsonille ja Eshelle ja pistää ravit pystyyn Ennan kanssa. Mummo on elämänsä kunnossa ja voittaa juniorit juoksukilpailuissa milloin vain.

Mimmi, Lilli ja Ninni

2011-06-24T10:45:00.000+03:00

Lailan kolmostytöt ovat saaneet henkilökunnaltaan kutsumanimet. Kolmikko kasvaa kohisten ja voi hyvin. Muutettukin on jälleen, tällä kertaa huoneen nurkkaan rajatulle alueella, joka oli henkilökunnan mielestä turvallisempi vaihtoehto, kuin Lailan kaavailema sohvamajoitus.

Kaikki kolme on alustavasti varattu omiin koteihinsa. Lopullisesti asia päätetään sitten, kun kotiehdokkaat ovat voineet käydä pentuja katsomassa ja kun nähdään, onko kenessäkään kasvatusainesta. Yhden tytön kun olisi tarkoitus aikanaan jatkaa sukuaan.

Valokuvaamiselle valaistusolosuhteet olivat aika kehnot, joten kuvat ovat kovin ruskean sävyisiä. Pennut ovat kyllä ihan nätin hopeisia, vaikka tässä eivät siltä niin näytäkään.

Omatoimisuus kunniaan

2011-06-21T20:03:00.000+03:00

Tänään oli kansakunta ollut huutavan nälän kourissa. Aivan itse oli pitänyt ruoka etsiä. Ja mikäpä sen ihanammalta tuoksuu kuin kalojen pöperöt.

Tyhmyydestä ei voi porukkaa syyttää, sillä aterioimaan oli menty ihan oikeaoppisesti omalle ruokapaikalle, vaikka saalis oli saatu toiselta puolen taloa. Tosin joku oli selvästi emännöinyt tilannetta valtaamalla nurkkauksen herkkuaterioineen.

Kesätuoksuja!

2011-06-20T22:29:00.001+03:00

"Kukas sää oot?"

Velipoikahan se vain oli. Matka jatkukoon siis.

Bubun suosikkituoksu on kuitenkin se vanha tuttu

Kiitos kuvista Ville ja Tuuli!

Gaunogaiset

2011-06-18T19:12:00.000+03:00

Iltavilli Galila Goldina

Important, beloved of Amun

Iltavilli Gamila Ghada

Beautiful, graceful woman

Iltavilli Ghaliya Gharam

Precious love

Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet normaaliin tapaan ja kaikilla on jo vähintään toinen silmä auki. Kaikki kolme ovat todellakin tyttöjä mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Tänään Laila oli päättänyt muuttaa pesueensa mukavan ahtaaseen ja pehmeään pesään.

Laila-parka ei vain taida ymmärtää, että ei matalat reunat enää mukuloita pidättele. Jouduimme neuvottelemaan tilapäisratkaisun, kunnes isompi turvallinen lukaali saadaan järjestettyä.

Voihan video

2011-06-14T19:26:00.000+03:00

Ipanat puolen vuorokauden ikäisinä:

KLIK!

Syntymäpäivät

2011-06-10T21:03:00.000+03:00

Eilen tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Kiija pullautti maailmaan Ihmenelosensa. Lämpimät synttärionnittelut ihanaisille Bitille, Bastille, Ilonalle ja tietenkin omalle Onni Manniselle!

Onnissa on kokoa ja näköä, mutta missä on korvat? <3

Melkein saamme jatkossa juhlia tuplasynttäreitä, sillä tänään oli sitten Lailan ja Upin pentujen vuoro tulla maailmaan. Nimensä veroisesti (Midnight Mama) Laila synnytti tietenkin yöllä. Synnytys sujui vallan helposti ja sujuvasti ja todella nopeasti. Maailmaan tuli viisi hopeatäplikästä pentua, joista kaksi kuitenkin jouduttiin luovuttamaan enkeleiksi toiseen maailmaan. Jäljelle jääneet kolme pentua ovat ainakin toistaiseksi virkeitä ja eläväisen oloisia. Sukupuolista ei vielä 100% varmuudella voi sanoa, mutta vahvin veikkaus on kaksi tyttöä ja yksi poika. Laila hoitelee pentujaan todella hienosti, vähän liiankin uhrautuvaisesti. Ei meinaa malttaa syödä saati vessassa käydä. Aina se on vaan yhtä ihmeellistä, että miten luonto tuonkin asian hoitaa, että emon vaistot heräävät niin voimakkaina ja niin pian esiin. Tässä muutamia kuvia, kovin hyviä ne eivät ole, koska emme halua turhaan häiritä nuorta perhettä.

Ylpeä mamma valppaana <3

Huh hellettä!

2011-06-07T16:58:00.000+03:00

Eiiii jaksa!

Eiiiii kykene!

Veteläksi vetää

Pakko tuulettaa välillä

Täh?!? En minä niitä kaikkia juonut!

Onks tää nyt reilua, häh?!

2011-06-05T22:00:00.000+03:00

Alkuvuodesta tuo palvelija oikein leuhki netissä, kuinka me ollaan oltu missikisojen parhaita maukuja viime vuonna. Siitä ME saatiin oikein palkinnotkin. Että saatais kerrankin jotain kivaa.

Kummallekin kympin edestä soppailtavaa Mustista ja Mirristä. Herkkuja ja jotain kivaa lelua, niitä ois voinu odottaa saavansa. Tai edes ruokaa. Mutta ei. Ette ikinä arvaa, mitä tuo kelvoton palvelija meni niillä MEIDÄN ansaitsemilla seteleillä ostamaan. Ei, kukaan ei varmaankaan voi arvata, koska kenenkään muun palveluskunta ei varmaan olisi saanut päähänsä mitään yhtä loukkaavaa.

Kidutuskopin. Kidutuskopin se osti. Ikään kuin niitä ei ois meillä jo ollut ennestäänkin!

Olimme sanattomia. Etsimme nyt uutta palveluskuntaa.

- Kiija ja Enna -

Suutarin lapsi

2011-06-03T19:45:00.000+03:00

Tiedättehän sanonnan, että suutarin lapsella ei ole kenkiä? Niinpä niin. Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja pissakissatutkijan kissalla on pissavaivoja. Ennan merkkailusta on tullut aina välillä mainittua varmaan blogissakin. Valetiineyden aikana oireita ei ollut, joten edelleenkin haluaisin uskotella itselleni, että se myös merkkailee.

Maanantaina aamulla kuitenkin huomasin, että se kävi toistuvasti vessassa, ja varasin ajan seuraavaksi päiväksi omalle eläinlääkärillemme Virpille. Kotiin tultuani sama oire näkyi jatkuvan ja pissassa oli veritippoja, joten uusi soitto klinikalle, ja pääsimmekin lähes samantien toisen eläinlääkärin vastaanotolle. Enna piti rauhoittaa ultraäänitutkimusta ja virtsanäytteen ottoa varten ja otettiin samalla myös verinäyte. Kohtutulehdukseen viittaavaa ei onneksi ollut. Pissanäytteen pH oli hyvin korkea, mikä jo antoi viitteitä mahdollisesta tulehduksesta. Verikokeet olivat onneksi kunnossa. Kipulääkkeiden ja antibioottejen kera kotiuduimme ja tiistaina saimmekin viljelyvastauksen pissanäytteestä: bakteereitahan siellä kasvoi. Keskiviikkona tuli vielä lääkeherkkyystulos ja saamamme lääke pitäisi purra kyseiseen pöpöön. Pari päivää Enna sai myös kipulääkettä, koska pissaamassa piti käydä edelleenkin tiuhaan. Nyt pissa kulkee normaaliin tapaan ja neiti on muutenkin entisensä. Muistona alkuviikon hässäkästä on enää karvattomat alueet tassussa ja masussa. Antibioottikuuri jatkuu vielä pari viikkoa.

Nähtäväksi jää, jatkuuko merkkailu vielä, vai oliko sekin tästä tulehduksesta johtuvaa. Soimaan itseäni tästä kyllä pitkään, vaikka voihan olla, että kyseessä onkin aivan erilliset asiat ja tulehdus onkin äkillinen. Olkoon tämä opiksi kaikille, että myöskään leikkaamattoman kissan pissaoireita ei pidä tulkita miksikään muuksi kuin sairaudeksi ennen kuin pissanäyte on asianmukaisesti tutkittu!

Jugu

2011-05-29T20:14:00.000+03:00

Upin ja Nupun pentueesta on jo hiljattain esitelty pojat ja Fanni on tietysti kaikille tuttu, joten jäljellä on vielä toinen tytöistä. Työnimeltään Helena on nykyisin Jugu, joka asuu henkilökuntansa kanssa Helsingissä. Jugu on kaunis, kropaltaan veljensä Bubun tapaan rotevahko, kun taas Ale ja Fanni ovat elegantimpaa mallistoa. Pienissä täplissä on yllättävän hyvä kontrasti siihen nähden, miten vaalea Jugu oli pienenä.

Jugu on varsin leikkisä ja seurallinen neiti, aivan kuten nuoren (ja vähän vanhemmankin) mautytön kuuluukin olla! Ruokahalu on hyvä eikä Jugu ole turhan nirso tyttö. Terveenäkin on neiti ollut, kuten muutkin äffät.

Kissankarvakoruja

2011-05-28T08:15:00.002+03:00

Jotain hyötyä (?) kissankarvastakin!

KLIK

Ulkoriehaa

2011-05-24T18:53:00.000+03:00

Ulkoilukausi on meillä alkanut jo useampi viikko sitten, mutta allekirjoittanut ei ole saanut aikaiseksi asiaa julkistaa. Vapun tienoon helteiden aikaan tarhassa riittikin vilinää ja varsinkin Allu majaili siellä lähes koko ajan. Tässä muutamia kuvia ensimmäiseltä ulkoilukerralta huhtikuun alusta, kun vielä luntakin oli maassa.

Allu tarkkana

Enna on toinen vakkaritarhailija, lempipaikka on pölkyn päällä, josta on hyvä tähystää.

Azilla menee aika usein överiksi sementin kanssa...jostain tuntemattomasta syystä siinä kieriskely on ihan ykköstä!

Katukyylät. Kummallakin puolella verkkoa.

Hurjimmillaan tarhailu on yltynyt aika villiksi ja yhtenä päivänä kävi niin, että Allu tuli luukusta sisään niin sanotusti "karmit kaulassa" kovalla vauhdilla. Luukun heiluriläppä otti ja hajosi. Uusi on tilattu, odotellaan saapumista ensi viikolla.

Lailan masu

2011-05-22T18:39:00.000+03:00

kasvaa kovaa kyytiä. Laila itse on saavuttanut seesteisen ja rauhallisen olotilan. Se vain istuskelee silmät puoliummessa pitkiä aikoja. Mitä mahtanee miettiä? Kaunokainen on kaunistunut entisestään.

Masu on aika symmetrisen oloinen, joten veikkaukseni on neljä mukulaa, mutta mikä vaan on aina mahdollista. Vielä hieman yli kaksi viikkoa jäljellä h-hetkeen! Allekirjoittanut lomailee koko viikon tuolloin, jotta varmistetaan se, ettei emo jää yksin synnytyksen koittaessa. Lailan oma henkilökunta valvoo illat ja yöt ja minä heidän työpäiviensä ajan. Onneksi välimatka on sen verran lyhyt, että tämä järjestely onnistuu kätevästi.

Laila on säilyttänyt todella kauniin savuvärinsä vanhentuessaankin, mikä on tietysti tosi mukava juttu!

Akvavilli

2011-05-22T11:27:00.000+03:00

Jotta tämä enimmäkseen kissaihmisten seuraama blogi ei täyttyisi kalajutuilla, aloitin akvahommille oman blogin. En tiedä, jaksanko sitä ylläpitää pitkäänkään, mutta onpahan ainakin omaksi päiväkirjaksi näin alussa muistuttamaan, milloin tuli tehtyä mitäkin.

Pirokisaamassa

2011-05-21T12:41:00.000+03:00

Viime viikonloppuna oli siis meillä ohjelmassa Pirokin näyttely Suomen parhaassa näyttelypaikassa, eli Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa, vai mikä se nimihirviö nykyään onkaan. Siis tutummin Pirkkahallissa. Paikalla oli vakiokokoonpanomme, eli Kiija ja Helsingistä junalla paikalle saapunut Fanni sekä Emir. Kiija kisaili ensimmäistä kertaa luokassa 4 ja sai molempina päivinä CAPS sertinsä. Valitettavasti lauantaina hieman piti ärhennellä ja sunnuntaina muuten vaan luimistella, joten sen kummempaa menestystä ei tullut. Kiija saa jäädä nyt ainakin parin kuukauden tauolle näyttelyistä, käymme ehkä Surokissa kokeilemessa heinäkuun lopulla, jos sittenkään.

Kiija tähystää. Suuresta näyttelystä huolimatta tilaa oli yllin kyllin eikä naapurit olleet iholla.

Fannilla oli lauantaina tuomarina juuri kolmoskategorian oikeudet saanut Olga Komissarova, joka kovasti Fannista tykkäsi ja lopulta hieman yllättäen valitsi neidin parhaaksi nuorekseen! Niinpä neiti joutui vielä paneeliin pyöriteltäväksi. Näyttelyn ollessa Euroopan suurin Maailmanvoittaja-näyttelyn jälkeen, oli kolmosen kissoja paneelissa peräti yhdeksän kappaletta ja riepottelua siis riitti. Suurkiitos Varpulle tuhatjalkaisen Fannin pitämisestä aisoissa! Ääniä ei paneelissa tullut. Suomen Egyptinmaut ry oli tuonut Kiijalle TP-mitalin Rurokin sijoituksesta, mutta koska allekirjoittanut ei mitaleita eikä pyttyjä halua, siirtyi mitali kätevästi Fannille.

Voittajan on helppo hymyillä?

Sunnuntaina Fanni sai totutun EX1 tuloksensa ja kävi toki myös TP-valinnassa kääntymässä, mutta Miran mieleen oli ocicatnuori enemmän. Ja ihan oikein Mira osasikin Fannin heikkoudet erottaa: suora profiili ja lättäpää, sekä hieman liian pyöreä silmät (silloin kun on jännää, on silmät liian isot ja pyöreät). Sunnuntaina myös ilmeisesti kolmosen tuomariksi aikova Sebastian Pruchniak halusi tutustua mauhun, ja kävi katsomassa kissojamme. Veimme myös Emirin ihmeteltäväksi hänelle, ihan jo senkin takia, että koska Mira tietää savun täplien näkymisen idean, saisi uusi tuomari tästä oikeaa tietoa. Nimittäin sunnuntaina Emir sai jälleen kerran haukut liikaa näkyvistä haamukuvioista Lone Lundilta. Vaikka pojallahan ne eivät näy riittävän hyvin... Näin järkevää on mustasavujen näyttelyttäminen FIFéssä! Täti oli kuitenkin ilmeisesti sen verran epävarma asiastaan, että sertiä ei evännyt ja niinpä Emir valmistui sunnuntaina Grand International Championiksi! Onnea Petra ja kiitos Emirin näyttelyttämisestä! Emir on kautta aikojen toinen GIC Iltavilli heti isoäitinsä Azizan jälkeen ja kolmas tämän tasoisen tittelin saavuttanut kasvattimme, kun GIP velipoika Eppu huomioidaan. On sääli, että Enna ei näyttele enää, sillä muuten olisi meillä mainio grand int trio kasassa tässä savuisessa sisaruskolmikossa.

GIC Iltavilli Emir Ehsan. Kuva: Heikki Siltala

Näyttely oli järjestelyiltään jälleen kerran varsin sujuva, vaikka lauantain megalomaaninen kissamäärä aiheutti todella hitaasti etenevän paneelin (kakkosen kissoja oli paneelissa kerrallaan 12 ja kolmosiakin siis 9). Sunnuntaina kuitenkin päästiin kotiin jo viiden maissa. Syksyllä taas lisää Pirokkia!

Telkkaritähti

2011-05-18T18:36:00.000+03:00

Tai jotain sinne päin...

Fannia kohdassa 8:35 mutta toki kannattaa katsoa koko juttu!

Puuhapäivät

2011-05-14T21:13:00.000+03:00

Viime viikko on ollut tavallistakin hektisempää elämää, joten valitettavasti blogi on ollut huonolla hoidolla. Allekirjoittanut on suorittamassa opiskeluihin liittyvää pakollista harjoittelua, joka tuntuu vievän mehut aika tehokkaasti, ei vähiten hieman epätavallisten työaikojen takia. Herätys on aina klo 3.15.

Kissarintamalta sen verran uutisia, että Laila tosiaan vaikuttaa olevan tiineenä ja pennut pitäisi syntyä kesäkuun alkupuolella. Emir kävi tapaamassa Nuppua kuluneella viikolla, mutta sen hormoni-implantti vaikuttaa vielä niin paljon, että mitään mielenkiintoa tyttöä kohtaan ei herralla ollut.

Jotta arjen rasituksista ei pääsisi tokenemaan, menee tämä viikonloppu Pirkkahallilla, jossa kisaillaan vuoden suurimmassa suomalaisessa kissanäyttelyssä, joka on myös luultavasti Euroopan toiseksi suurin heti FIFén maailmannäyttelyn jälkeen. Tänään paikalla oli yli 800 kissaa, mutta järjestelyt sujuivat silti hienosti. Tarkempaa raporttia meidän osaltamme tulossa myöhemmin, mutta tässä vielä linkki näyttelyn julisteeseen, jossa esiintyy eräs tuttu hahmo!

KLIK!

Klikkaus tieteelle

2011-05-06T22:01:00.000+03:00

Siinä missä viime vuosina kissamme ovat joutuneet lahjoittamaan milloin kakkaa ja milloin verta tieteen alttarille, on nyt aika omistajien uhrata muutama minuutti ajastaan. Kyselytutkimuksen tarkoituksena on selvittää Suomessa asuvien koirien ja kissojen käytösongelmien esiintyvyyttä sekä niiden mahdollisia syitä.

Klikkaa siis hetki tieteelle!

Upin uraputki

2011-05-03T17:57:00.001+03:00

Tänään, 2.5-vuotissynttäreidensä kunniaksi, Upi siirtyi duunariasteelta konsulttien joukkoon. Raskaan työn raataja oli laihtunut entisestään ollen vain luuta ja nahkaa, nippa nappa 3.5 kilon painoinen, mikä on raameihin nähden todella vähän. Jo on korkea aikakin siis siirtyä nauttimaan muista elämän tarjoamista nautinnoista tyttöjen sijaan, kuten vaikkapa ruoasta!

Lämpimät kiitokset Kaisalle ja Karille parhaan kodin tarjoamisesta ja kerrassaan loistavasta yhteistyöstä kuluneiden reilun kahden vuoden aikana!

Suunnitelmat muuttuivat moneen kertaan ja pettymyksiäkin koettiin, mutta saamme olla kiitollisia, että edes nämä mukulat herra jälkeensä jätti:

Meidän Äffät

Erendelin kaksoset

Ja miten mahtaa Lailan masun sisällön kanssa aikanaan käydä, sitä jäämme viedä odottamaan.

Kuva: Kaisa Haapa-aro

Lisääntymisintoa, osa 2

2011-05-02T19:20:00.000+03:00

Näyttää siltä, että Upin ja Lailan ensitreffit tuottavat tulosta. Lailalla on ollut monenlaisia tiineysoireita ja nyt on masukin pyöristynyt ja nisät kasvaneet. Odotettavaa on vielä viisi viikkoa, eli jos kaikki menee hyvin, pennut syntyvät kesäkuun alkupuolella viikolla 23. Nämä pennuthan siis syntyvät Lailan omassa kodissa, joka sijaitsee täällä Tampereella.

Lisääntymisintoa, osa 1

2011-05-02T19:17:00.000+03:00

Akvaario on ollut pystyssä reilun kuukauden. Sinä aikana helmimonniset ovat kuteneet jo muutaman kerran. Tapahtumasta en ole saanut kuvia otettua, mutta siis näistä otuksista on kyse. Toistaiseksi kutupallerot ovat kadonneet parempiin suihin.

Myös Taisto on osoittautunut viriiliksi mieheksi. Aina jos joku kasvi irtoaa ja jää pintaan kellumaan, pitää sen suojiin rakentaa heti kuplapesä, jota sitten vartioidaan varsin ponnekkaasti. Harkinnassa onkin Taistolle pari morsianta.

Myös talonmiehiksi pohjalle hankitut kierteissarvikotilot ovat näköjään alkaneet puskea jälkikasvua. Tässä siis kuvan keskivaiheilla lasissa pieni kotilovauva.

Myös kasvirintamalla menee hyvin. Vallisneriat ovat tehneet uusia taimia.

Allekirjoittanut luuli ensin, että jaavansaniaisen on vallannut jokin levä, kun lehtien kärkiin alkoi ilmestyä ruskeita haituvia. Kesti aikansa, ennen kuin tajusin, että kyseessä onkin kasvin tapa lisääntyä ja uusien poikaskasvien juuret.

Kääpiöanubiaat ovat myös tehneet uusia lehtiä, vaikka niiden sijoituspaikka onkin hieman huono. Lähellä olevan juurakon alle kotinsa muovannut partamonni kun sisustaa edelleen aina välillä niin, että kasvit peittyvät hiekkaan.

Argentiinanvesirutto ja vedensuosikki kasvavat sellaista kyytiä, että niitä pitää olla harventamassa harva se päivä. Kasvit inhan ruskeiksi tehnyt piileväkin alkaa vähitellen väistyä.

Sen verran yhteistä kissoilla ja akvaarioilla tuntuu olevan, että yksi ei riitä! Kalasten lisääntymispuuhat vaikuttavat varsin mielenkiintoisilta, joten jospa jossain vaiheessa saamme ainakin yhden vara-altaan hankittua.

Veljekset kuin ilvekset

2011-05-01T10:56:00.000+03:00

Tai sitten ei. Itse asiassa Upin ja Nupun pojat, Ale ja Bubu, ovat kuin yö ja päivä. Sen lisäksi, että pojat ovat tietysti aivan eri näköisiä, koska Ale on kuvioltaan klassinen tabby, ovat luonteetkin hyvin erilaiset. Bubu on myös merkittävästi veljeään suurempi. Bubulla on parempi ruokahalu, ja se suhtautuu uusiin asioihin varsin lunkisti. Ale on nirsompi ja hieman varovaisempi, mutta enemmän seuranhakuisempi omistajiaan kohtaan. Ale hyppii korkealle ja päivystää lintuja ikkunalaudalla, kun taas Bubu hengailee enemmän lattiatasolla ja ottaa rennosti. Paljon pojat kuitenkin painivat ja leikkivät yhdessä, useimmiten Alen aloitteesta. Tässä kuvasatoa parin päivän takaa, jolloin kävin poikia tapaamassa.

Bubun turkki on todella komea, ja poika itsekin on ikäisekseen todella kypsän oloinen. Iso poika se on jo nyt, saa nähdä millainen jättiläinen siitä aikanaan tulee. Siitähän näki jo pikkupentuna, että raameja riittää. Tarkkasilmäisimmät huomasivat varmaan yhdestä kuvasta, että Bubulla vielä pallukat pilkottavat hännän alta. Näin tosiaan on, ja Bubu onkin vielä paperilla meidän kissamme. Toivotaan, että aikataulut ja kemiat Ennan kanssa natsaisivat jonain päivänä!

Amiraali Nelson ja aputyttö

2011-04-26T20:44:00.000+03:00

Allekirjoittanut pääsi edellisviikolla visiteeraamaan Ennan veljen Nelsonin (Iltavilli Ejaaz Etemaad) taloudessa. Nelson oli viisikon pienin syntyessään, vain 60 gramman painoinen rääpäle, jolla ei ollut karvaakaan kuten muilla sisaruksilla. Yritimme antaa lisäruokaa alkuvaiheessa, koska pentuja oli kaikkiaan viisi, ja isommat jyräsivät maitobaarissa pienen ohi. Nelson ei ruokaa kuitenkaan huolinut, ja allekirjoittaneen toiveet pennun selviämisestä eivät olleet kovin korkealla. Niin vain tuo sintti kuitenkin itse sinnitteli tissittelemään aina välillä ja vähitellen alkoi kasvaa omaa tahtiaan. Muita pienempi se oli koko pentuajan. Ulkonäöltään ipana oli kolmesta pojasta paras, mutta allekirjoittanut ei uskaltanut jättää sitä siitoskäyttöön pienen koon takia, vaikka mitään erityistä vikaa pennusta ei löytynytkään eläinlääkärin tutkimuksessa. Nyt on tietysti hyvä olla jälkiviisas taas! Nelson on edelleenkin pojista parhaimman tyyppinen, hyvin maskuliininen äijän köllikkä, jonka ilmeessä näkyy häivähdys isoisoäidin ilmettä, sitä allekirjoittaneen mieleistä Iltavilli-lookia.

Kuten monen muunkin maun henkilökunta, myös Nelsonin henkilökunta tuli aika pian siihen tulokseen, että toinen mau tarvitaan. Koska Iltavillien pentusuunnitelmat ovat menneet plörinäksi useamman kerran, saapui Nelsonille kaveri Ruotsista. Fanny, eli virallisemmin Erendel's A Night Like This, on reipas ja aktiivinen nuori neiti ja kaksikko onkin hyvää pataa keskenään.

Ruuhkassa on ruuhkaista

2011-04-24T20:23:00.000+03:00

Herätyskellon soidessa klo 4.50 oli allekirjoittanut tietysti virkeänä kuin keväinen käenpoika lähtemässä matkaan. Ja Kiija vähintään yhtä innokas. Viikon välein näyttelyssä käynti on meille todella epänormaalia, enkä pidä sitä hyvänä asiana ollenkaan, enkä muista onko näin koskaan ennen tehty. Selitys löytyy siitä, että Pirokiin on tulossa Chai-lain Khety, joka kilpailee luokassa 6 ja oli toiveissa saada Kiija valmistumaan ennen Pirokia, jotta rouvat olisivat eri luokissa silloin. CFA näyttelyyn PetExpoon ei ollut tarkoitus Kiijaa viedä alunperin ollenkaan, mutta toisin kävi. No, seli seli.

Eilen matkasimme nostalgisella sinisellä "pika"junalla Tikkurilaan, josta pääsimme Fannin henkilökunnan kyydillä näyttelypaikalle. Epun henkilökunta oli vielä virkumpana jo ennättänyt paikalle ennen meitä ja varannut vierekkäiset häkkipaikat meille kaikille. Allekirjoittanut unohti kameransa kotiin, mutta Epun näyttelyraportista löytyy muutama kuva. Päivä sujui mukavasti hyvässä seurassa. Tuomarina Kiijalla ja Fannilla oli uusi tuttavuus Eva Wieland-Schilla. Fanni oli vuorossa ensin, ja sitä jännitti aika paljon viime viikonlopun jäljiltä, mutta hyvä arvostelu saatiin kirjallisena, suullisesti ei minkäänlaista. Sama toistui Kiijan kohdalla, setelissä lukee joka kohdassa excellent, mutta ainoa suullinen kommentti oli "good kitchen" eli kauniimpi ilmaisu asiasta "kissasi on plösö". Hämmästys olikin siis suuri, kun sekä Kiija että Fanni kutsuttiin TP-valintoihin. Mitään perusteluja ei tullut, miksi aby oli parempi kuin Fanni tai miksi Kiija oli parempi kuin britti. Kiija siis oli TP. Paneeliin pyysin Kiijaa kantamaan kokeneen assarin, koska rouvan suusanallista protestointia saattaa joku säikähtää. Ääniä paneelissa ei tullut, mikä ei sinällään ollut mikään yllätys.

Mutta serti tuli ja rouvasta leivottiin siis Grand International Premier. Samalla tuli alustavasti luvatuksi, että eläkepäivät FIFe näyttelyistä koittavat Kiijalle kesällä 2012. Siihen mennessä yritämme saada vielä tarvittavat CAPS sertit ja osallistua ainakin kerran veteraaniluokkaan. Jatkot ovat sitten rouvasta itsestään kiinni, joten ei lyödä lukkoon mitään lopullista kuitenkaan.

Päivä oli mukava, Fanni sai positiivista kokemusta viime viikonlopun jälkeen, Eppu ja Emir saivat sertinsä ja Kiijan TP oli piste ii:n päälle, eli saatiin enemmän kuin lähdettiin hakemaan. Fannin henkilökunta osoitti ralliautoilijan lahjoja kyyditessään meitä junalle näyttelyn päätyttyä. Sen ja allekirjoittaneen kohentuneen juoksukunnon ansiosta olimme Tampereella jo kahdeksalta illalla.

Koska näyttelyitä ei saa arvostella, jos ei itse niitä järjestä, ja tuomareita ei saa arvostella, jos ei itse ole tuomari tai assareita ei saa arvostella, jos ei itse riennä tukka putkella hommiin, jätetään kaikki negatiivinen palaute tällä kertaa antamatta. Leimakortti tuli täyteen, joten mennään me ruuhkaan tulevaisuudessakin!

PetExpo

2011-04-21T22:09:00.000+03:00

Kulunut viikko on ollut kovin kiireinen, joten vasta nyt ehdimme raportoimaan viime viikonlopun PetExpon reissustamme! Allekirjoittanut matkasi lauantaiaamuna Helsingin Messukeskukseen Emirin henkilökunnan kyydillä ja karvajoukoissa mukana olivat Kiija, Emir ja kotikissapoika Ukko. Retkueeseen liittyi vielä Fanni Helsingin päässä. Edessä oli kahden päivän mittainen CFA näyttely, kaksi kehää molempina päivinä. Kuten tarkkamuistisimmat saattavat muistaa, ei ole montakaan viikkoa siitä, kun manailin Kiijan jäävän tauolle kehänäyttelyistä. No, suorastaan ilmainen ilmoittautumismaksu ja viime hetken tuomarimuutos käänsivät pään. Kiijan viikonloppu sujui siis näyttelyhäkissä nukkuen. Häkit oli järjestetty isoksi kehäksi, me sisäpuolella ja yleisö ulkopuolella. Rauhan turvaamiseksi ripustin yleisön puolellekin verhon toiseen reunaan, toi hieman turvaa enemmän.

Lauantaina tuomareina olivat amerikkalainen Gary Veach, joka oli tykännyt Kiijasta aiemmin, ja hollantilainen Arie Groenewegen, joka pelkää Kiijaa. Garyn kehä oli onneksi ensin. Koska näyttelyhallissa oli tilavaa, ei Kiijan tarvinnut nähdä toisia kissoja, ja käyttäytyminen olikin aivan asiallista. Garylta irtosikin kolmanneksi parhaan kaikkien rotujen Premierin sija, ja kaikkien kastraattien joukossa Kiija oli kymmenes, mikä oli oikein hyvä sijoitus! Tästä innostuneena allekirjoittanut kiikutti Kiijan myös Arien pöydälle, mikä ei ollut ollut ensin tarkoituskaan, mutta koska Kiija kerran avasi suunsa hyvin kevyeen sähinään, kävi tie häkkiin takaisin sukkana. Hassu tuomari. Fannin hieman raidallista kylkeä Gary puolestaan hieman moitti, joten Fanni oli hänen kymmenestä pennustaan yhdeksäs. Arie puolestaan tykkäsi Fannista valtavasti, valiten neidin peräti neljänneksi parhaaksi pennukseen!

Emir kilpaili leikkaamattomien aikuisten sarjassa, mikä onkin kaikkein suurin kissamäärältään. Mahtava näyttelyluonne ja esiintyminen eivät kuitenkaan riittäneet GC-pisteisiin tällä kertaa. Alla olevassa kuvassa Emir esittelee taitojaan sunnuntain toiselle tuomarille, saksalaiselle Michael Schleissnerille. Kyseinen tuomari tunnusteli poikakissojen kivekset ja allekirjoittanut joutui hänelle selittämään Emirin pienten rusinoiden taustaa tuomarin kysyessä, onko kissa kastroitu...

Fanni kilpaili numerolla 12 ja odottaa tässä omaa vuoroaan.

Sunnuntain toinen tuomari oli yhdysvaltalainen Nancy Dodds, josta meillä ei ollut aiempaa kokemusta. Hänkin tykkäsi Fannista valtavasti, ja sijoitus oli jälleen neljänneksi paras pentu! Ja Fanni taisi olla itse asiassa paras suomalainen pentu tässä kehässä häviten vain kaikki kehät voittaneelle mustalle persialaiselle ja kahdelle exoticille.

Koska Kiija ja Fanni ovat varsin erityyppisiä, ei allekirjoittanut odottanut Doddsin tykkäävän Kiijasta, mutta toisin kävi. Kiija oli hänen toiseksi paras Premierinsä ja peräti kahdeksanneksi paras kastraatti! Sunnuntain kääntyessä kohti iltaa alkoivatkin kissat peittyä ruusukkeiden taakse häkeissään.

Vaikka paikalla oli valtavasti yleisöä ja lapsia, meidän kannaltamme ikävintä oli muutaman näytteilleasettajan lasten holtiton riehunta, mikä säikäytti Fannin pahanpäiväisesti sunnuntaina. Viimeisessä kehässään Fanni olikin pelokas ja sijoitus oli kymmenes (sunnuntaina pentuja oli paikalla 11). Toivotaan, ettei mitään pysyvää traumaa jäänyt pikkuiselle kaunottarelle!

Kissojen kanssa samassa hallissa oli jyrsijöitä ja lintuja. Hyvä idea? Papukaijojen rääkyminen ei näyttänyt kaikkia kissoja oikein miellyttävän. Vähintään yhtä loistava idea oli ilmapallojen jakaminen ja niiden kuskaaminen eläinpuolelle lapsimessuilta. Tasainen pauke kävi koko viikonlopun niiden puhkeillessa.

Lauantain ja sunnuntain välisen yön olimme Kiijan kanssa hotellissa, mikä sujui jo vanhalla rutiinilla. Herätyksiä parin tunnin välein ja sitten aamuseitsemältä Mamuskia kyllä olisi nukuttanut niiiiin makeasti! Kaiken kaikkiaan ihan mukava viikonloppu. Tiedossa oli, että hässäkkää isoilla messuilla piisaa, joten siihen nähden kaikki menikin ihan hyvin. Cat Fanciers of Finland järjesti jälleen hienon näyttelyn, kiitos siitä heille! Kiijan plakkariin napsahti siis jälleen muutama GP-piste, joten kai meidän tarvii vielä jatkaa elokuussa taas.

Ainoa toivo?

2011-04-15T19:11:00.000+03:00

Allekirjoittaneen toiveet Ennan siitoskissuuden suhteen alkavat olla lähes nollassa, joten toiveet "oman" linjan jatkumisen suhteen ovat velipoika Emirin varassa. Emillä on ollut hormoni-implantti jo yli vuoden, ja olisi toivottavaa, että se pian alkaisi hiipua. Treffit Nupun kanssa odottavat. Pojan olemus on muuttunut hormonimuutosten myötä aivan kastraattimaiseksi ja painoa on muhkeasti yli 6 kiloa. Pallitkin ovat vain pienet rusinat!

Emi esiintyy viikonloppuna PetExpossa Helsingin messukeskuksessa, samoin kuin isoisoäitinsä Kiija ja puolivuotias Fanni-neiti. Tervetuloa moikkaamaan!

Kevät tuli...

2011-04-09T19:27:00.000+03:00

... lumi suli, ja lumen alta löytyy kaikenlaista kivaa

ja vähemmän kivaa.

Allekirjoittaneen kaaliin ei mahdu se, miksi ne koirien kakat pitää jättää siihen TIELLE talvella. Luuleeko joku oikeasti, että ne siitä lumen myötä muka johonkin häviäisivät?

Tuolla sitten pitäisi oman koiran kanssa talsia menemään. Tassut kantaa kotiin kuraa ja hiekkaa ja kaiken kukkuraksi aimokasat sitä itteensä.

Tosi motivoivaa kerätä oman koiran paskoja, sillä kun katseesi käännät, niin jo on oma sesse astunut taas johonkin läjään.

Uudet asukit

2011-04-06T17:48:00.000+03:00

Kardinaalitetraparvi on hyvin kaunis. Niitä on kaksikymmentä kappaletta.

Harrastusta lopettelemassa olevan kaverin akvaariosta saimme parven helmimonnisia. Heitä on ilmeisesti yhdeksän kappaletta. Emme hölmöläiset tulleet laskeneeksi tarkkaa lukumäärää kalojen kotiutusvaiheessa. Nämä kaverit ovat hieman ujoja, aika kookkaita pohjakaloja, joilla on taipumus myös lisääntyä helposti seura-akvaarioissa. Jäämme odottamaan innokkaina, milloin ne kutevat meillä, vai kutevatko ollenkaan!

Taisto kävi tsekkaamassa uudet tulokkaat, mutta ei ole niille uhoillut. Kaikki kalasemme näyttävät tulevan hyvin toimeen keskenään ja nyt kaikki suunnitellut asukit on hankittu.

Reissu Pohjanmaalle

2011-04-03T10:19:00.000+03:00

Koska allekirjoittanut oli sössinyt Nupun näyttelyilmoittautumiset URK:n näyttelyyn, piti naimalupaa lähteä hakemaan Seinäjoelta Pohjanmaan Rotukissayhdistyksen näyttelystä. Varmuuden vuoksi ilmoitin Nupun myös siitoshyväksyntään, jotta pääsisimme astuttamaan sen mahdollisimman pian. Matka lakeuksille alkoi perjantai-iltana, ja koska allekirjoittanut on kovin väsynyt ja laiska, menimme junalla. Nuppu ja kokemusta hankkimassa ollut tyttärensä Fanni matkasivat henkilökuntansa suosiollisella avustuksella Helsingistä ja allekirjoittanut ponnisti samaan junaan Tampereelta. Matka Seinäjoelle sujuikin rattoisasti ja perillä hotellissa olimme yhdeksän jälkeen illalla. Hotelli Lakeus sijaitsi aivan rautatieaseman lähellä ja siellä oli varsin avulilas henkilökunta ja kerrassaan loistava aamiainen. Sen sijaan seinät olivat paperia ja meidän seinänaapurimme saapuivat huoneeseensa hieman ennen kello neljää aamulla jatkamaan iltaa. Onneksi allekirjoittaneella oli korvatulpat mukana ja Fannin ja Nupun henkilökunta vaikuttaa olevan sitkeäunista sorttia.

Lauantaina sitten hurautimme raviradalle taksilla ja näytelmäpäivä lähtikin sujumaan ihan mukavasti. Nupun siitostarkastus oli heti aamusta ja sen jälkeen olikin viikonlopun tavoite saavutettu. Paikalla oli lisäksi kaksi muutakin mauta, Chai-lai kissalan Kaunis-Weera ja kokeneempaa kaartia edustava Khety-rouva. Tuomariksi meille oli annettu ruotsalainen Hans Lindberg, jolla ei ollut kissoista muuta sanottavaa kuin että kaikki oli excellentiä mutta Nupun nenän ruskea sävy oli ehdoton nou nou ja setä kertoi näkevänsä samaa sävyä myös Fannin selässä. "If you are unlucky, this kitten will get more rufism in her nose later." Teki mieli tuumata, että sittenhän asiat ovat hyvin, jos tuollainen seikka tekee minusta epäonnisen. Niin moni muu asia on itselle tärkeämpi. Weera sai sertinsä ansaitusti ja Nuppu sai Ex2-tuloksen ja Weera oli myös VP. Kaunis kissa kyseessä onkin!

Fanni ei turhia jännitä.

Iltapäivä venyi turhan pitkäksi ja tekeminen oli kortilla, mutta näyttely päättyi kuitenkin aika pian viiden jälkeen. Meille jäi siinä sitten hyvin aikaa ajella rautatieasemalle, todetaksemme, että juna on ainakin puoli tuntia myöhässä. Tunnin odotus asemalla, sitten pääsimme matkaan. Nuppu ja Fanni ovat kyllä todella reippaita ja kilttejä matkustajia!

Nuppua koko homma hieman tympäisi.

Tämän reissun myötä Nuppu myös eläköityi näyttelyistä toistaiseksi ja siirtyy pian mammalomalle, jonka jälkeen se steriloidaan. Ehkä sitten kastraattiluokissa aikanaan saamme häntä vielä ihailla!

Seuraava suunnitelma

2011-03-30T21:55:00.000+03:00

En enää muista onko vuorossa suunnitelma C, D vaiko kenties E, mutta toivo Ennan kykyyn jatkaa sukuaan on menetetty ja on aika siirtyä seuraavaan suunnitelmaan. Koska haluaisin saada Upilta vielä toiset pennut ennen sen kastrointia, on Lailalta nyt lopetettu pillerit ja toivomme, että se tulisi kiimaan pian. Armon aikaa on tasan kuukausi! Laila on kasvanut hyvän kokoiseksi aikuiseksi naaraaksi, on terve ja upean luonteinen, joten toivottavasti tämä suunnitelma toteutuu. Jos ei, niin sitten taas seuraava suunnitelma kehiin...

Taisto

2011-03-27T15:50:00.000+03:00

Akvaristit

2011-03-26T22:53:00.003+02:00

Kulunut viikko on sujunut akvaarion rakentelupuuhissa ja innokkaita apureita on riittänyt. Kasvien perkaaminen istutuskuntoon on suosittua puuhaa, mutta altaan kiinnostavuus hyppäsi huippulukemiin siinä vaiheessa, kun ensimmäiset asukit muuttivat sisään muutama päivä sitten.

Enna on kaikken kiinnostunein

Azi on melkein yhtä malttamaton

Minne se meni?!?

Lähestulkoon lavastettu tilanne, Allua ei paljon nappaa.

Herra tai Rouva Piikkisilmä

Oikeilla prinsessoilla on omat kalankyttäystelineet.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen on vielä tullut lisää kasveja jonkin verran. Asukkeina on tällä hetkellä viisi piikkisilmää, yksi partamonninuori ja tänään uuteen kotiinsa muuttanut Taisto-taistelukala. Valitettavasti allekirjoittaneen kameran laatu yhdistettynä olemattomaan kuvaustaitoon ei tuottanut vielä enempää katselukelpoisia kalakuvia.

edit seuraavana päivänä: Uusia kuvia.

1 vko

Partamonni sisusti juurakon ympäristön uudelleen kaivamalla juurakon alle luolan, kasvit peittyi hiekkaan.

Lemmikkijutusta ostetut kasvit tulivat kätevissä pienissä ruukuissa, jotka tietyti päätyivät uusiokäyttöön.

Jatkot

2011-03-21T22:06:00.002+02:00

Kuten kaikki kunnon bileet, myös Ennan synttärit jatkuivat seuraavana päivänä. Ja kuten asiaan kuuluu, tässä vaiheessa juhlintaa päästään usein jo painiasteelle. Rankimmissa bileissä saattaa juhlakalu joutua ottamaan mittaa jopa mummostaan!

Haaste!

Jähmettynyt tilanne

Mummohyökkäys!

Akvaario näyttää nyt tältä. Huomenna lisää kasveja, valikoima tämänpäiväisessä liikkeessä oli varsin huono.

Bileet!

2011-03-20T21:22:00.000+02:00

Onnea Emir, Eppu, Nelson, Eshe ja tietysti oma Ennamme! Kaksi vuotta sitten te ihanaisen Cleon mukulat pulpahditte maailmaan.

Meillä juhla-ateria nautittiin jo pari päivää etukäteen: seitiä kuorrutettuna kermaviili-kananmunankeltuais-katkarapusoosilla ja päälle vähän voita.

Toiset odottivat melko malttamattomina kattauksen valmistumista.

Ja eräs sitten vähän enemmän malttamattomana.

Jokaiselle oma satsi.

Tänään palveluskunta kävi vierailulla Ilonan henkilökunnan luona, ja Ilona lahjoitti Ennalle oman hienon uuden pesänsä! Ottaen huomioon neitien tulehtuneet välit, Ilona varmaankin ajatteli, että hänen mielestään kamala ja tylsä pesä olisi sopiva "lahja" vihanaiselleen. Pesä löysi kuitenkin uuden asukin heti.

Sankari itse tyytyi vanhaan lempipesäänsä.

Tämän päivän ilta onkin kulunut rattoisasti sukunimen velvoittamassa tohinassa, sillä Enna onnistui kaivamaan jostain esille joulukuusen pallon. Se on kiitänyt pitkin taloa jo kohta puoli tuntia...

Kalasoppa

2011-03-20T09:54:00.000+02:00

Palveluskunta on jo jonkin aikaa suunnitellut akvaarion hankintaa. Ihan omasta mielenkiinnosta ja miksipä ei kissoillekin ajanvietteeksi. Paljon pohdintoja ja suunnitelmia tehtiin, aika isoa allasta ensin mietittiin, mutta päätettiin kuitenkin ensin hankkia pienempi purkki ja katsoa, onko tämä meille sopiva harrastus. Eilen käytiin ostamassa 128 litran allas jalustoineen ja vehkeineen. Kaikkien piti käydä tutkimassa tilanne, mutta isompaa huomiota laitos ei ole vielä herättänyt.

Hiekat ostettiin myös ja niitä pesiessä kuluikin ilta. Vedet laitettiin eilen illalla, samoin kuin vedenparannusaine ja bakteeriliuos oikeanlaista tasapainoa rakentamaan. Sameus oli hieman vähentynyt yön aikana ja lämpötila noussut haluamallemme tasolle. Halpispaketin lämmitin siis ainakin näyttää toimivan ihan hyvin ja suodatinkin puhkuu aikamoista virtausta altaaseen.

Huomenna lienee sitten ensimmäisten kasvien ja ehkäpä jo muutaman kalankin vuoro!

OT: Taisteltuani tunnin näiden kuvien ja tekstin keskitysten kanssa luovutan ja laitan myös tekstit keskitetysti, koska muuten en saa ylintä kuvaa keskelle millään. Miksi ei voi olla yksinkertaisia editoreja, miksi kaiken pitää olla niin automaattista ja itsestään muotoilevaa? Prkl.

Rouva sihisihin viimeisin tempaus

2011-03-18T20:02:00.000+02:00

Viime viikonloppuna oli meillä edessä laatuaikaa Mamuskin kanssa kahdestaan. Kaksi hotelliyötä, herkkuja ja näyttelyesiintymistä raapimistolppien äärellä Cat Fanciers of Finlandin kuuden kehän näyttelyssä Helsingin Vuosaaressa. Perjantai-iltana oli siis aika heittää vapaalle!

Kiijalla vähän menovarvas vipatti ja yöllä piti järjestää monenlaista ohjelmaa. Siitä huolimatta rouva oli aamulla kärppänä ylhäällä jo kuudelta. Samaa ei voi sanoa kaksijalkaisesta rouvasta, joka sai koko yön pelätä taulun putoavan päälleen sängyn päädyssä olevalta seinältä. Taulu kun oli niin alhaalla, että siihen yletti helposti tassulla.

Näyttelyhallissa oli mukavan rento ja rauhallinen tunnelma. Siitä huolimatta Kiija oli sitä mieltä, että kaikki muut kissat olisivat voineet jäädä koteihinsa ja Hän olisi yksin esiintynyt kaikelle kansalle. Missä vain toinen kissa vilahti, siellä Kiijan kurkku äkäisesti sihahti.

Mamma oli ainoa rotunsa edustaja paikalla. Viereisessä häkissä oli niin ikään rotunsa ainokainen, komea nuori siperiankissaherra Eragon, joka oli tullut tutustumaan tämän tyyppiseen näyttelyyn oman henkilökuntansa kanssa.

Lauantaina meillä oli tuomareina amerikkalaiset Pam DelaBar ja Iris Zinck, jotka kummatkaan eivät noteeranneet Kiijaa. Premier-tittelin omaavia lyhytkarvakissoja oli paikalla vain kolme, joten Mamuski oli siis viimeinen näillä tuomareilla. Päivän viimeisenä menimme venäläisen tuomarin kehään, jota Kiijan sihinä ei tuntunut haittaavan. Kehuja tuli silmistä ja turkista ja kutsu finaaliin. Kiija oli kolmesta lyhytkarva-Premieristä paras ja sai siis ruhtinaalliset kaksi grand-pistettä. Finaalissa sijoitus oli yhdeksäs, mikä oli tietysti hyvä saavutus. Lauantai-ilta meillä kului herkkuja syöden ja yö nukuttiin kainalossa eikä edellisyön kaltaisesta villittelystä ollut enää tietoakaan, onneksi.

Sunnuntaina päivä alkoi amerikkalaisen Liz Watsonin kehästä heti aamulla. Täti käsitteli Kiijaa ihan mukavasti ja ainoana tuomarina päästi sen raapimaan tolppaakin. Sitten jotenkin hänen keskittymisensä herpaantui, Kiija aisti tilaisuutensa koittaneen ja ponkaisi lattialle ja lähti hiippailemaan karkuun. Onneksi se ei ihan paniikkiin mennyt ja eräs ihminen sai sen napattua kiinni. Suuri kiitos hänelle! Allekirjoittaneella jo kauhukuvat välkkyivät mielessä. Mutta ei muuta kuin Mamma takaisin kehään häkkiinsä. Pisteitä ei tädiltä herunut, mikä ei yllätys ollut. Mutta mielestäni ei kyllä Kiijan vika tuo ollut, kyllä tuomarin olisi pitänyt hieman pitää silmällä, tai käsiä hollilla, että olisi napannut tolpasta laskeutuvan kissan kiinni. Päivän toiset tuomarit olivat myös amerikkalaisia. Barbara Sumner oli ennakkoon meidän paras toivomme ja häneltä heltisikin toiseksi parhaan (eli toiseksi viimeisen) lyhytkarva-Premierin sija, ja siis yksi piste. Päivän päätteeksi käytiin vielä ainoan miestuomarin Rhett Bockmanin kehässä, josta ei mitään herunut.

Näin siis luulimme pisteiden kertyvän. Näyttelyyn oli ilmoitettu viisi lyhytkarva-Premieriä, joista yksi osoittautuikin jo Grand Premieriksi ja yksi oli poissa. Nyt kuitenkin kun kävin katsomassa Kiijan pistemäärää, Online Herman kertoikin, että viime viikonlopusta olikin kertynyt kahdeksan pistettä! Joko jossain on jotain epäselvyyttä, tai sitten allekirjoittaneella on vielä jotain hämärän peitossa pisteiden kertymisestä. Epäilemme jälkimmäistä. Hermanin mukaan Kiijalla on koossa ruhtinaalliset 12 pistettä. "Enää" siis puuttuisi 63, joten haaveeksi jää GP titteli.

Olipa pisteet miten oli, saa kehänäyttelyt nyt jäädä tauolle rouvan osalta, käytökselläkin kun on näköjään merkitystä menestykselle. Kotona Kiija on tietysti ollut jälleen ihana oma itsensä, mikä on tietysti tärkeintä.

Kiertopalkinto

2011-03-15T18:23:00.000+02:00

Saimme Nupulta ja Fannilta yllä mainitun tunnustuksen, mistä nöyrimme kiitämme.

1. Milloin aloitit blogisi?
Alunperin aloitin helmikuussa 2008 C-pentujemme pentublogin, jatkaen siitä D-pentujen blogilla ja kesästä 2009 alkaen on kirjoiteltu säännöllisen epäsäännöllisesti. Aiemmin olimme vuodatuksessa, mutta siirryimme bloggeriin viime vuoden lopulla.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Pääasiassa kissalaumamme kuulumisista höystettynä sopivassa määrin koiruuksilla. Saatanpa joskus pohdiskella vähän syvällisemminkin näihin aihepiireihin liittyviä asioita, jos on jotain mieltä kaihertavaa sanottavaa.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Ei kai mikään? Erityisen huonot valokuvat? :D

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Pentujen kehityksen seuraamisesta se lähti ja laajeni sitten muuhunkin elämään.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Vähän useammin jos jaksaisi kirjoittaa, niin olisi hyvä ja parempia valokuvia tietysti saisi olla.

Heitämme kiertopalkinnon edelleen Jumalolennoille!

Kaunottaret kuvissa

2011-03-13T21:38:00.031+02:00

Palkokasvi sieraimessa

2011-03-05T11:19:00.000+02:00

Rouvilla oli aamulla pientä kiistaa, kumpi saa olla kahdesta identtisestä vierekkäisestä pesästä oikeanpuoleisessa. Vanhemman oikeudella Kiija valtasi pesän.

Azi veti "herneet" nenään.

Lopulta oli pakko nöyrtyä menemään vasemman puoleiseen pesään.

Mut en kyllä tasan katso suhun päin!

Sunnuntaisiesta

2011-03-01T17:26:00.000+02:00

Upin pennut - osa 2

2011-02-27T13:17:00.000+02:00

Meidän omien Äffien lisäksi Upilla on nyt pentuja myös lahden toisella puolella, kun viime viikolla syntyi kaksi hopeatäplikästä veitikkaa Erendel-kissalaan Tukholmassa. Onnea kasvattaja Lovisalle ja Luna-emolle!

KUVIA

Suunnitelmia suunnitelmia...

2011-02-26T17:47:00.000+02:00

Päivitetäänpäs vähän meidän lähitulevaisuuden suunnitelmia, kun ne nyt vähitellen alkavat itsellekin kirkastua. Suunnitelmilla on aina tapana muuttua, joten on hyvä olla varasuunnitelma, ja varasuunnitelman varasuunnitelma.

Näyttelyrintamalla tapahtunee tämän kevään aikana seuraavaa:
- Fanni menee henkilökuntineen URK:n näyttelyyn Kirkkonummelle 12.3.
- samana viikonloppuna Kiija menee allekirjoittaneen kanssa CFF:n näyttelyyn Helsinkiin
- Seinäjoelle käy tiemme lauantaina 2.4. Nupun ja Fannin kanssa
- CFF:n näyttelyyn PetExpoon osallistuu Kiija 16.-17.4. mikäli tuomareissa on mitään suosiollisia (tuomarilistaa ei ole vielä julkaistu, joten ei tiedä, menemmekö vai emme)
- Rurokin näyttelyyn la 23.4. on ilmoitettu Fanni ja Kiija
- Pirokin näyttelyyn 14.-15.5. osallistuu Fanni ja mahdollisesti myös Kiija, mikäli meillä ei ole silloin pentuja kotona.

Pentusuunnitelmiin on tullut seuraavanlaisia päivityksiä:
- Ennan ja Upin treffit yritetään saada aikaan lähiviikkoina, mutta neiti ei ole tullut kiimaan sitten joulukuun alkupuolen, joten saa nähdä miten käy
- Upin sijoitussopimus päättyy toukokuun alussa, ja haluamme siltä ehdottomasti vielä toisen pentueen (syksyllä syntyneiden Äffien lisäksi), joten jos Ennan kiimaa ei muutaman viikon sisään näy, lopetetaan Lailalta pillerit ja astutetaan se Upilla
- Emirillä on implantti eli se on tällä hetkellä siitoskyvytön, mutta oletettavasti kevään aikana sen vaikutus päättyy ja koska merkkailua luultavasti alkaa esiintyä, on tätä poikaa käytettävä silloin kun mahdollisuus on. Eli Emir pääsee treffeille Nupun kanssa sitten kun implantin teho loppuu. Nuppu on valitettavasti hyvin hormonaalinen, kiimassa hyvin tiuhaan, eikä pilleritkään pidä kiimoja poissa, joten astuttaminen on järkevintä.
- Jos Ennan ja Upin pentue toteutuu, pääsee Emir mahdollisesti treffeille myös Lailan kanssa.

Allekirjoittaneen usko Ennan lisääntymiseen alkaa vähitellen olla aika vähissä, joten erittäin mielellään käytämme Emiriä kahteen pentueeseen, koska se on sitten ainoa meidän "oman" linjamme jatkaja, jos Ennasta ei siihen ole. Tämän vuoden tavoitteisiin sisältyy vankasti myös se, että maailmaan pitäisi saattaa sievä mustasavutyttönen, joten Lailan ja Emirin pentue olisi erittäin tervetullut! Siinähän kaikki pennut tulevat olemaan savuja.

Ja sitten on vielä ne varavarasuunnitelmat, joihin palaamme, jos on aihetta. Bubu alkaa varmaan syksyllä olla lisääntymiskykyinen ja mustana hevosena voidaan vielä pakasta vetää Mikko, joten vaihtoehtoja piisaa.

Esittelynäytelmää ja blogivinkki

2011-02-20T22:19:00.001+02:00

Tämän harrastetäyteisen viikonlopun toinen päivä kuluikin sutjakkaasti Lempäälässä, jossa Maine Coon -yhdistys järjesti esittelynäyttelyn kaiken rotuisille kissoille. Egyptinmaulla oli vahva edustus paikalla, tietysti sieltä parhaasta päästä. Konkarimummo Kiijan lisäksi paikalle saapuivat komea savuherra Emi (IC Iltavilli Emir Ehsan) sekä aina Helsingistä saakka ensimmäiseen näyttelyynsä pikkuruinen Fanni (Iltavilli Fahima Femi).

Päivä sujuikin todella rattoisasti ja yhdistys oli järjestänyt monenmoista ohjelmaa päivän ajaksi. Oli muun muassa kissojen punnituskilpailu, jossa Fanni hävisi näyttelyn kevyimmän kissan palkinnon vaivaisella 15 grammalla! Ei olisi pitänyt aamulla syödä ihan niin isoa aamiaista...

Paikalla oli myös latvialainen valokuvaaja Tessa, jonka kameran eteen sekä Kiija että Fanni kiikutettiin. Kiija ei ollut tuttuun tapaansa oikein kuvaustuulella, mutta saatiin siitäkin pari otosta sentään. Toivotaan, että saamme kuvat pian ihasteltaviksi!

Allekirjoittanut unohti jälleen kerran kameran kotiin, mutta onneksi Nupun ja Fannin henkilökunta on valveutuneempaa. Joten kannattaa käydä tsekkaamassa tilanne myös Nupun ja Fannin omasta blogista, joka on juuri avattu! Sieltä selviää sekin, miksi Kiija joutui luovuttamaan oman Sturdi-häkkinsä pienen Fannin käyttöön...

Kasvattajan jatkokurssi - genetiikkaa

2011-02-19T20:20:00.000+02:00

Allekirjoittanut osallistui tänään Kissaliiton laatimalle kasvattajan jatkokurssille, aiheena genetiikka. Käytännön järjestelyistä vastasi InCat ja kurssi pidettiin Hämeenlinnassa. Peruskurssi on tullut käytyä alunperin vuosia sitten kurssin ollessa vielä vapaaehtoinen ja pilottivaiheessa. Viime vuonna oltiin mukana järjestämässä peruskurssia ja nyt siis ihan mielenkiinnosta jatkokurssilla.

Kovin paljon varsinaisesti uutta itselleni ei kurssin sisällössä ollut, mutta siihen löytyy syy aiemmista omista alan opinnoista. Kuitenkin joitakin uusiakin juttuja tuli vastaan ja mukavaa oli nähdä paljon innokkaita uusia ja vanhoja kasvattajia ja sellaiseksi aikovia tai muuten aiheesta kiinnostuneita ihmisiä. Kursseille voi osallistua kuka vaan, mutta käsittääkseni jonkin Kissaliiton alaisen rotukissayhdistyksen jäsen pitää olla, koska kurssin sisältö ja materiaali on kuitenkin liiton laatima ja tarjoama, vaikka käytännön järjestelyistä vastaakin kurssin järjestävä yhdistys. Mukana oli myös muutamia kollinomistajia ja muita harrastajia. Onkin hienoa huomata, että nuoret heräävät ajattelemaan ja kyseenalaistamaan asioita!

Kiitos InCatille kurssista, lämpimästi voin suositella näitä kursseja kaikille, jotka haluavat oppia lisää kissoista, vaikka omia kasvatussuunnitelmia ei olisikaan! Tulevista kursseista löytyy tietoa täältä.

Sukukato

2011-02-16T21:02:00.000+02:00

Tutkittaessa kissojen sukupuita ja suunniteltaessa tulevia mahdollisia yhdistelmiä, olemme Iltavillissä pyrkineet huomioimaan sen, että vanhempien sukutauluissa olisi mahdollisimman vähän yhteisiä kissoja. Yleisesti on käytetty sukusiitosasteen määrittämistä, kuten meidänkin kotisivuillamme kissojen ja pentueiden tiedoissa on. Kuitenkin sukusiitosaste kertoo vain sen, kuinka läheistä sukua juuri nämä kaksi kissaa, siis pentueen isä ja emo, ovat toisilleen.

Kuitenkin kokonaisuutta tarkastellen on vähintään yhtä tärkeää määritellä se, kuinka paljon suunnitellun pentueen suvuissa esiintyy samoja kissoja ylipäätänsä. Tällöin puhutaan sukukadosta, sukukatokertoimesta. Kerroin kertoo, kuinka paljon geneettistä vaihtelua on jäljellä eli kuinka suuri osa sukutaulun kissoista on eri yksilöitä. Jos vaikkapa pentueen emo on itse hyvin sisäsiittoinen, mutta eri linjoista kuin pentueen isä, saadaan sukusiitoskerroin matalaksi, vaikka sukukatoa on tapahtunut paljonkin samojen kissojen toistuessa uudelleen ja uudelleen siellä emon puolella. Yksinkertaista.

Niinpä olen nyt lisännyt kotisivuillemme sukukatokertoimet kaikista Iltavilleistä pentueista. Olen laskenut kertoimet viidessä sukupolvessa, mitä useimmiten käytetään. Mitä korkeampi kerroin, sen parempi. Pentueella, jonka viiden sukupolven sukutaulussa kaikki kissat ovat eri yksilöitä, sukukatokerroin on 100%

Pyytämättä ja yllättäen

2011-02-13T21:10:00.005+02:00

Aivan kuten eräät kuuluisat poliittiset asiakirjat, lankesivat meidän eteemme seuraavat saavutukset aivan pyytämättä ja myös jokseenkin yllättäen, kun Suomen Egyptinmaut ry virallisti eilen vuonna 2010 FIFé näyttelyissä parhaiten menestyneet kissat.

Vuoden aikuinen: IC & CH Iltavilli Ebonee Echidna <3

Vuoden kastraatti: IP, CH & PR Kiyaa du Chamania <3

Kuva: Marika Lahti

Ennan ja Kiijan lisäksi muita hyviä sijoituksia olivat siis Emirin kakkossija aikuisissa ja Lailan kakkossija nuorissa. Kiitos Petralle Emirin näyttelyttämisestä!

Lämpöä talveen

2011-02-13T17:28:00.000+02:00

F-pojat Bubu ja Ale ovat saaneet oman lämpöpatjan. Kyllä kelpaa kölliä!

Poikien henkilökunta tiedotti jälkikäteen, että patja oli kiireessä otettu käyttöön jo ennen käyttöohjeiden lukemista, joten opettavaisesti kerrottakoon, että patjaa ei saisi taittaa ja sen päällä pitäisi käyttää erillistä kangasta suojana. Kuulemma kelpaa pojille fleecellä päällystettynäkin!

Partaäijä

2011-02-03T22:49:00.000+02:00

Allu on aina tykännyt jogurteista. Nyt on kuitenkin koittanut herralle onnen päivät, sillä talossa on alettu syödä ns. partaäijä-jogurttia. Sen lisäksi, että tämä on myös Allun mielestä varsin maistuvaa jogurttia, tarjoillaan se riittävän isoissa purkeissa, joiden pohjatkin saa nuoltua puhtaiksi.

Tavallisiin jogurttipurkkeihin kun ei mahdu kuin vähän kuonoa ja sitten pitää kielellä yrittää ulottua mahdollisimman pitkälle. Mutta toista se on partaäijäpurkin kanssa, sinne mahtuu koko pää hyvin.

Vähän siinä naama tuhriintuu, mutta ei haittaa, hyvää on!

Voihan pojat!

2011-01-31T19:44:00.000+02:00

Kasvattamisen paras puoli on se, kun kuulee, kuinka pennut tuottavat iloa omille ihmisilleen. Seuraava teksti on lainaus kahden päivän maun omistajan kokemuksista, eli Tapion (nykyisin Ale) ja Karin (nykyisin Bubu) henkilökunnan Villen ja Tuulin kertomaa.

Ensimmäinen viikonloppu on mennyt vallan mainiosti ja myös maukujen luonteet alkavat pikkuhiljaa tulla esiin.

Ale on edelleen se vilkkaampi ja uteliaampi, mutta yllättäen myös hellyydenkipeämpi. Varsinkin aamuisin iskee niin vimmattu puskemiskohtaus, että ihan hirvittää =). Tykkää kovasti olla sylissä ja hakeutuu aina ihan kiinni nukkumaan. Ale myös juttelee paljon, eikä ole suinkaan epätavallista, että meitä seurataan vuoron perään, pusketaan jaloissa ja keskustellaan kovasti. Ihan turha kuvitella menevänsä mihinkään ilman, että tämä kaveri tulee perässä!

Bubulla hellittely on paljon rauhallisempaa. Nukkua tykätään mieluiten siinä lähellä, korkeintaan jaloissa, mutta aina välillä iskee rapsutuksen tarve, joka myös ilmoitetaan. Syliin tullaan harvakseltaan ja vain silloin, kun herralle sopii. Leikki ei oikein aluksi maistunut ("laiskimus"), mutta sitten löytyi kulkuslelu, josta on tullut ihan tajuton hitti.

Nappi-koira kävi tänään lyhyesti kääntymässä. Bubu oli hyvin kiinnostunut ja luultavasti olisi käynyt tekemässä lähempääkin tuttavuutta, mutta Ale ei tykännyt yhtään ja meni verhojen taakse piiloon, joten emme päästäneet Nappia eteistä pidemmälle. Roolit siis vaihtuivat tässäkin! Jälkeen jääneet hajut toki nuuhkittiin hyvin tarkkaan =).

Vaikka veljekset ovat kuin ilvekset - usein pestään toista ja nukutaan yhdessä, toki rajuja leikkejäkään unohtamatta - ollaan aina siellä, missä mekin. Todella sosiaalisia katteja, siis!

Maailma kutsuu!

2011-01-28T22:33:00.000+02:00

Tänään koitti ehkä se toistaiseksi kaikkein jännin päivä Nupun pentujen elämässä, kun oli aika lähteä yksin suureen maailmaan. Mutta mikäs oli lähtiessä, kun siinä saa kylkiäisenä oman henkilökohtaisen henkilökunnan! Pojat lähtivät tänään ensin, yhdessä kaveruksina ihmettelemään uutta kotia. Illalla saatiinkin jo kuulumisia ja varsin odotetunlaisia sellaisia! Koti oli otettu haltuun herrojen elkein, ensin Alen (Tapio) ja sitten myös Bubun (Kari) toimesta. Ruokaa on syöty, vessassa käyty ja uusi henkilökunta riehutettu pyörryksiin. Hyvä pojat!

Poikien jälkeen lähti omaan kotiinsa Jugu (Helena) eikä huolta näyttänyt olevan silläkään reissuun lähdettäessä. Ihanan henkilökunnan myös Jugu sai omakseen! Siinä vaiheessa, kun Jugu laitettiin boksiin, alkoi Fannin (Katri) ilme muuttua todella huolestuneeksi mau-ilmeeksi. Mitä tässä nyt oikein tapahtuu? Mihin kaikki viedään? Viedäänkö minutkin johonkin!?!? Harmi ettei ollut kameraa valmiina, sillä ilme oli näkemisen arvoinen! Fannin ilta onkin kulunut asiaa ihmetellessä, mutta onneksi omasta henkilökunnasta saa turvaa ja seuraa.

Huomenna koittaa paluu lopulliseen arkeen, kun Nuppu palailee kotiin evakkoreissultaan Lahdesta. Rouva kävi nimittäin niin äreäksi pennuilleen tiistain eläinlääkärireissun jälkeen, että katsoimme parhaaksi toimittaa hänet pienelle hermolomalle. Kuulumisten mukaan Nuppu ei ole ollut ollenkaan pahoillaan yksin olostaan, joten eiköhän lasten ollutkin siis aika lähteä valloittamaan maailma!

Lämpimät kiitokset Tanjalle ja Jussille pentujen hyvästä hoidosta ja muille asianosaisille kaikesta saamastamme avusta! Ja tietysti uusille henkilökunnille hyvien kotien tarjoamisesta näille pennuille.

Viimeistelyä

2011-01-25T18:43:00.000+02:00

Nupun pennut alkavat olla kohta lähtövalmiita omiin koteihinsa. Tänään oli vuorossa viimeinen eläinlääkärikäynti. Reissu sujui hyvin tottuneilta matkaajilta. Fanni ja Kari saivat rokotukset, samoin kuin Tapio ja Helenakin, jotka myös leikattiin ja mikrosirutettiin samassa yhteydessä. Nupun mielestä nuo omituisen hajuisiksi muuttuneet riiviöt olisivat saaneet jo jäädä tulematta takaisin kotiin, sen verran ärhäkästi niille piti suhista ja jopa tassuakin heilutella. No, perjantaina näillä näkymin koittaa rauha Nupunkin elämään, kun kolmikko lähtee omiin koteihinsa. Fanni jää kuitenkin pitämään emolleen seuraa, ettei Nuppukaan ihan laiskistumaan pääse.

Allekirjoittanut on viimeistellyt pentupakkausten sisältöä viime hetken hankinnoilla ja lisäksi pitää vielä tehdä paperiasiat valmiiksi perjantaita varten.

Vetreä veteraani

2011-01-23T15:19:00.000+02:00

Kun koiranen tulee tiettyy ikään, alkaa siitä löytyä oman arvon tuntoa. Kameraan esimerkiksi ei katsota, jos ei haluta.

Paitsi, jos kuvaaja osaa sanoa oikeita taikasanoja, kuten...HERKKU!

Tänään herkkua olikin monenmoista: aamulla oli jo popsittu lihapullia isännän kanssa ja päivällä oli lautasellisen vuoro.

Hyvää oli!

Lämpöiset synttärionnittelut maailman rakkaimmalle koiraselle! t: Päivi, Samu, Onni-bestis ja muut kissat

13 viikkoa

2011-01-17T22:02:00.000+02:00

Ipanat ovat palanneet Helsinkiin ja pitkästä aikaa nähtyinä olivat kasvaneet ja muuttuneet aika tavalla! Joulupukki oli tuonut kissoille agilityesteitä ja niiden parissa hyppyharjoituksissa aika kuluikin mukavasti. Kari varsinkin on taitava estekissa ja lepohetkikin kuluu esteiden vierellä.

Pojat pistivät parastaan, kun heidän tuleva henkilökuntansa kävi kyläilemässä. Tapio esitti suurta metsästäjää karvaisen lelun parissa hurjan murinan kera. Sitten voidaankin taas poseerata!

Helena riekkui kaikkein pisimpään, mutta sitten uni otti lopultakin voiton.

Katrista on tullut Fanni. Fanni jää Iltavilliin ja asumaan emonsa Nupun kaveriksi Tanjan kotiin.

Pennut ovat nyt 13-viikkoisia. Ensi viikolla on ohjelmassa toinen rokotuskäynti, Tapion kastrointi ja Helenan sterilointi ja molempien mikrosirutus. Kari ja Fanni ovatkin jo saaneet omat sirunsa "omalääkäriltä", mutta laitetaan näille kahdelle muulle rauhoituksen yhteydessä, kun leikkauksia varten kuitenkin joutuu rauhoittamaan. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna sitten pennut ovat muuttovalmiita näillä näkymin. Ja todellakin, pojat pääsevät samaan kotiin kaveruksina.

Pikahäät

2011-01-15T22:36:00.000+02:00

Joulukuun puolivälissä koitti jälleen Upin hartaasti odottama hetki: treffit! Tällä kertaa sulhasen ei tarvinut matkustaa kauas, vaan sen sijaan morsian (kaunis ruotsalaistunut amerikkalaisneito Luna) saapui tapaamaan häntä aina lahden toiselta puolelta eli Tukholmasta saakka. Aikataulu oli tiukka, sillä morsiamen omistaja oli aika kiireinen. Perjantaina myöhään illalla saapuminen ja lähtö sunnuntaina aamupäivällä. Upin suhteen olimme aika luottavaisia, mutta morsian oli ensikertalainen, joten ei ollut varmuutta, miten pariskunnalla synkkaisi. Kaiken lisäksi lumimyrsky sotki aikataulut ja morsian jumiutui Arlandan kentälle ja pääsi lopulta Suomeen muutaman tunnin myöhässä. Upi on kuitenkin jo niin "pro" näissä jutuissa, että innokkaalla flirttailulla neito saatiin pehmitettyä alta aikayksikön. Itse asiassa morsian lähti kotimatkalleen päivää aiemmin kuin oli ollut tarkoitus, eli viipyi Suomessa vain noin puoli vuorokautta.

Nyt on lupaavia merkkejä tiineyden suhteen saatu, ja toivomme kovasti, että Erendel-kissalassa syntyy Upin pentuja helmikuussa!

Vaatimaton näytelmäohjelma

2011-01-12T23:45:00.000+02:00

Vuosi 2011 alkaa meidän osaltamme varsin laiskanpuoleisesti näyttelyrintamalla. Lahteen ja Jyväskylään oli pyrkyä Kiijan kanssa, mutta en ollut ajoissa liikkeellä. Näyttelyt täyttyivät jo paljon ennen ilmoittautumisajan päättymistä. Esittelynäyttelyyn Lempäälään menemme todennäköisesti 20.2. jollain kokoonpanolla, en tiedä vielä millä.

Sitten tuleekin hankala viikonloppu maaliskuulla, kun on samana viikonloppuna CFA ja FIFé näytelmää. Niinpä Iltavillin tämänhetkinen koko kahden kissan kokoinen näyttelykissakomppania jakautuu kahtia. Kiijan kanssa allekirjoittanut menee CFA kehiin ja Fanni (Iltavilli Fahima Femi) tekee debyyttinsä näytelmäuralla Kirkkonummella FIFé näyttelyssä, koska se on hieman kissaystävällisempi kokemus ensikertalaiselle. Nämä ovatkin ainoat näyttelyt, joihin on ilmoittauduttu toistaiseksi.

Loppukevät ollaankin sitten Kiijan kanssa toivottavasti Ennan pentujen takia näytelmistä tauolla, ellei sitten huhtikuun CFA näyttelyyn satu ilmaantumaan erityisen hyviä tuomareita. Fanni ja ehkä Nuppukin jatkavat näytelmissä käyntiään kyllä.

Ei ihan putkeen mennyt pakkaus

2011-01-11T19:15:00.000+02:00

Pakkaamisen lisäksi ei ihan putkeen mennyt tämä lähetys muutenkaan. 44 pussia Miamoria puuttui. Sen sijaan paketista löytyi 24 purkkia Animondan carnya, jota en ollut tilannut. Suurin osa vuoista oli aivan lytyssä, yhtään täysin ehjää ei ollut. Parissa pussissa oli pienet reiät. Isot tölkit oli lommoilla. Toisessa laatikossa oli iso repeämä kyljessä ja sisällä olleessa hiekkasäkissä reikä. Odotellaan nyt, millaista kompensaatiota ehdottavat. Paljon ollaan ruokaa tilattu Zooplussalta ja pääasiassa tyytyväisiä on oltu, tosin onhan tähän kaikenlaista mahtunut matkan varrelle. Ehkä siellä oli joku joululomatuuraaja töissä nyt. Tai jotain.

Karille kotia

2011-01-08T16:15:00.000+02:00

Kari-pentu on vielä vailla omaa hyvää kotiaan. Toivoisimme, että Kari voisi jäädä osittain omistukseemme siten, että voisimme mahdollisesti käyttää sitä yhden pentueen isäksi aikanaan. Kari on raamikas, isänsä Upin oloinen kiltti poika, jolla vaikuttaisi olevan potentiaalia myös näyttelyihin, mikäli sellaiseen uudella kodilla olisi kiinnostusta. Mutta mikään välttämättömyys ei näyttelyissä käynti suinkaan ole.

F-pentujen lomablogi - Voihan kylmyys!

2011-01-07T19:12:00.002+02:00

Kuten kaikki tiedämme, ovat kissaystävämme alun perin lämpimistä maista kotoisin. Iltavillin poppoo Valtimolla on kuitenkin saanut kokea jotain aivan muuta eli oikein kunnon suomalaisen talven. Lämpötila on pahimmillaan laskenut -35 asteeseen. Vaikka henkilökunta on parhaansa mukaan lämmittänyt uunia pitääkseen pikku maukut tyytyväisinä, tahtovat kissat silti hakeutua asunnon lämpimimpiin paikkoihin. Meillä ei valitettavasti ole saunomismahdollisuutta tarjolla niin kuin Iltavillin Tampereen jäsenillä, koska käytössä täällä on vain ulkosauna. Kisut hakevatkin lämpöä ja lohtua pattereista ja uunin alla olevasta puiden säilytys kolosta, johon uunin lämpö ihanasti hehkuu. Todettakoon vielä, että sisälämpötila on kuitenkin +22 astetta, joten ei täällä ihan Siperiassa sentään jouduta olemaan. :) Lämpimiä kelejä odotellessa…


Uunin lämmössä Fanni (Katri) ja Nuppu


Patteri lämmittää kekseliäitä pentuja