Pentusuunnitelmia!

Pitkästä aikaa tekstiä tänne blogiinkin. Kevät etenee vauhdilla ja suunnitelmat kotiin palaamisesta ovat jo hyvällä mallilla. Myös kissojen kannalta on ihanaa, että päästään takaisin kotiin, niin pääsevät sitten taas ulkotarhaan!

Jos hyvin käy, syksylle olisi toiveissa uusia Iltavillejä! Thiti (Iltavilli Iseret Isis) on kehittynyt jo isoksi tytöksi ja kiimaileekin tiuhaan. Thiti on ollut terveenä ja on luonteeltaan erittäin hieno nuori neiti. Thitille kaavaillaan sulhaseksi Fasuamme, eli mustasavuja pentuja olisi siis odotettavissa. Väri ei ole ihmisten suosiossa ollenkaan siinä määrin kuin hopeatäplikäs väritys, mutta kasvatuksen jatkoa varten yhdistelmä on hyvä varsinkin kissojen tyypin osalta. "First build the house, then paint it." Itsehän tykkäämme savuista ehkäpä enemmän kuin täplikkäistä.

Alkuvuodesta kuului kummia Amerikasta: geenitutkimusta tehnyt tutkimusryhmä oli havainnut, että egyptinmaulla esiintyy niin sanottua PK-anemiaa aiheuttavaa geenivirhettä. Sairaus on tuttu abessinialaisilta ja somaleilta. Meillä ei ole tiedossa yhtään mauta, jolla olisi tämä sairaus, eikä myöskään kukaan tuntemani ulkomainen kasvattaja ole tavannut koskaan yhtään tapausta. Siksi kasvattajat ovatkin olleet aika ihmeissään asiasta. Kyseisen tutkimuksen tehnyt laboratorio on lanseerannut geenitestin asialle, ja niinpä meidänkin kasvatuksessamme asia tullaan jatkossa huomioimaan. Sekä Fasu että Thiti on jo testattu, ja molemmat ovat täysin negatiivisia tuon geenin suhteen, eli eivät eden kanna sitä, saatika ole sairastumisriskissä itse. Lisää tuosta sairaudesta voit lukea Somakiss-yhdistyksen sivuilta.

Eläkeläinen ja herkkusieni

Aika hiljaista eloa on meillä ollut. Viikko sitten viikonloppuna oli kuitenkin vuoro vuoden ensimmäisen näyttelyn. Erittäin lupaavasta tuomarilistasta johtuen ilmoitin Kiijan CFF:n näyttelyyn, ajatuksella, että vielä viimeisen kerran yritämme kohti grand premieriä. Kiijalta ei enää hirveästi pisteitä puuttunut ja se oli hyvässä kunnossa: ei läskiä ja turkki hyvässä kunnossa. Muinoisesta pienestä pulleudesta on jäänyt löysähkö nahka, jonka vuoksi rouva saattaa näyttää paksulta kuvissa, mutta kun käsin koettaa, on mamma tiukkaa tavaraa nahkansa alla. :)

Valitettavasti Kiija ei ollut näyttelytuulella, ja sähisteli jo ennen ensimmäistä kehää. Ensimmäisenä oli tuomarina Vicky Nye, joka ei ole aiemmin Kiijaa mitenkään noteerannut, joten tästä kehästä ei mitään odotuksia ollutkaan. Yllätys oli suuri, kun Kiija pyydettiinkin finaaliin ja sai peräti allbreed-pisteitä ollen Vickyn toiseksi paras premier kaikista roduista. Siitä ropsahti huimat 15 pistettä, joten odotukset loppupäivälle olivat suuret. Tässä Kiija Vickyn finaalissa.

Kuva: Marika Lahti

Kuva: Marika Lahti

Kuva: Marika Lahti

Seuraavaksi oli vuorossa Kathy Black, joka on aiemmin tykännyt Kiijasta kovasti. Valitettavasti kävi kuitenkin niin, että kehään viedessä sähistely laukaisi Kiijalle lievän yskänkohtauksen. Ei muuta kuin kissa pois kehästä ja näyttely oli ohi. Saimme lähteä kotiin saman tien. Kotona päätin, että homma saa jäädä siihen, että Kiija saa nyt jäädä lopullisesti eläkkeelle. Tiedän, että se olisi hyvinkin grandin tittelinsä vielä jonain päivänä ansainnut, mutta kissan hyvinvointi on tärkeämpää. Tässäpä Kiija onkin sitten kuvattuna sunnuntaina, näyttää onnellisemmalta näin, kotona oman poikansa kanssa kelliessä.

Mukana näyttelyssä oli myös Thiti Katariinan kanssa ja Thitin isä Emir. Thiti kävi hienosti käyttäytyen läpi kaikki kuusi kehää ensimmäisessä aikuisten luokan näyttelyssään, valmistuen näin championiksi. Kiitos Katariinalle! Yllätykseksemme Thiti kutsuttiin myös Vicky Nyen finaaliin ja se sijoittui kolmanneksi parhaaksi lyhytkarva championiksi, millä saatiinkin siis grandipistetili hienosti auki. Tässä Thiti Russell Webbin syynissä.

Kuva: Heikki Siltala

Emir esiintyi tuttuun tapaan hienosti, herra on kyllä elementissään noiden paalujen kanssa. Finaalipaikkoja ei tällä kertaa tullut. Mutta koska Kiija ja Emir kilpailivat vastakkain kastraateissa, Emir sai yhden pisteen niistä viidestä kehästä, joihin Kiija ei osallistunut. Kiija oli Emitsiä parempi siis tässä Vickyn kehässä.

Kuva: Heikki Siltala

Kuva: Marika Lahti

Komeat pojat kuvissa

F-pentueen pojat Bubu ja Ale lähettävät terveisiä kaikille! Pojille kuuluu hyvää. Kuten kuvista näkyy, Bubu on rotevampi rakenteeltaan ja Ale taas atleettisempi, mutta silti kuulemma Ale jaksaa hyvin pistää kampoihin painimatseissa. Alen kuvioitus on omaa luokkaansa. :)

Kuvat: Ville Jantunen

Legot kuntoon

Syksyn mittaan alkoi haista siltä, että Tyynelle oli tullut aika elämänsä ensimmäisen hammashoidon, 10-vuotissynttäreiden kunniaksi. Hampaat näyttivät varsin siisteiltä, mutta aivan takana oli hammaskiveä. Hieman liian myöhässä olimme liikkeellä, sillä yksi hammas jouduttiin poistamaan. Koiranen selvisi kuitenkin toimenpiteestä hyvin ja nyt kelpaa taas puhtaalla suulla maistella herkkuja. Samalla poistettiin otsan iholta pienen pieni ihopatti.

Kissoista Allun hampaat hoidettiin viime kesänä, ja Ennan ja Kiijan legot näyttävät vielä hyvältä. Sen sijaan Onnille oli kertynyt jo kohtalaisesti hammaskiveä ja hieman ikenetkin punoittivat, samoin Azilla oli hammaskiveä. Nämä kaksi vietiin hoitoon kuluneella viikolla, viikko Tyynen jälkeen. Onnilta poistettiin yksi hammas, mutta Azi selvisi pelkällä hammaskiven poistolla. Toimenpiteet sujuivat hyvin ja potilaat ovat virkeitä ja ruoka maistuu entiseen malliin. Suun huuhteluun määrätty Hexarinse sen sijaan on kaikkien mielestä ihan kamalan makuista. Aloittelemme hampaiden harjausharjoitukset lähiaikoina, kunhan Tyynen ja Onnin ikenet ovat parantuneet toimenpiteiden jäljiltä.

Halusin hoidattaa suut kuntoon paikassa, jossa anestesia ja hammashoito hoidetaan viimeisen päälle tarkasti. Niinpä potilaat asioivat Yliopistollisen eläinsairaalan suu- ja hammasklinikalla. Toimenpiteet tehdään inhalaatioanestesiassa ja suut kuvataan tutkimuksen yhteydessä. Maksaahan se tavanomaista enemmän, mutta laadusta saa maksaa, ei harmita!

Hiipuva Iltavilli

Fanni on siirtynyt Tanjan omistukseen ja steriloidaan lähiaikoina. Kuluneen talven aikana sillä on ilmennyt pariin kertaan lieviä allergisia oireita, ja kun siihen lisätään emolta perityt lievät pihtikintut ja aavistuksen turhan herkkä luonne, on asia loppujen lopuksi helppo päättää. Näin ollen sekä Nupun että Upin linjat katkeavat tähän ensimmäiseen polveen, koska kaikki muut niiden jälkeläiset on jo leikattu. Todella suurella rahalla ja vaivalla hankitut linjat eivät olleet jatkamisen arvoisia. Pistää taas miettimään, että onko tässä hommassa mitään järkeä.

No, ehkä vielä kerran käydään reippaana rekkojen alle. Vielä yhden naaraan haluaisin tuoda ulkomailta, ja katsoa, olisiko Iltavilli vielä elvytettävissä. Kriteerit kissan sukutaulun, vanhempien terveyden ja luonteen, sekä myös ulkonäön suhteen ovat vaan entisestään nousseet, joten saa nähdä löytyykö koskaan sitä pentua, jonka lähtisin hankkimaan. Siihen kun vielä lisätään nippu kriteerejä kasvattajalle ja hänen kissojen pidolleen, taitaa olla kyseessä mission impossible. Yksi tämän vuoden aikana syntyvä pentue on kiikarissa, mutta eipä siitä vielä sen enempää tässä vaiheessa. Siltikin, halukkaat sijoituskodit voivat ilmoittaa itsestään!

Täyden kympin Koiranen!

Hyvää huomista syntymäpäivää, rakas Tyyne! Otettiin jo varaslähtö tänään, kun oli niin hyvä ilma ulkona ottaa synttäripotretit. 

Pientä iän tuomaa arvokkuutta jo havaittavissa...

...mutta vain pientä! 

Menolippu

Allekirjoittanut sai tänään postitse mielenkiintoista luettavaa: 500-sivuinen opus kissan ravitsemuksesta. Yritämme suhtautua avarin mielin, vaikka kustantaja onkin ruokafirma. 

Kirja saapui tietysti laatikossa, jolle löytyi heti uusiokäyttöä.